Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
niin rannallaan nyt vasten virtaa liikkui hän eteenpäin; ja minä askeleeni sovitin askeltensa pienten mukaan. Ei luku niiden vielä ollut sata, kun rannat kaartui yhdenmukaisesti, niin että itää kohden nyt ma kuljin. Eik' oltu paljon vielä tietä käyty, kun Nainen kokonaan mua kohden kääntyi ja virkkoi: »Veli, kuuntele ja katso!»
Mua aavistaa, ett' jäljille oon tullut. HALONEN. Jos pääsis vaan, ei oisi hullumpaa, Vaan niinkuin kettu sangoissa täss' istun. ANNA. Se merkillistä! Häpeältä näyttää Tok' että kettu, vanha niinkuin sie, Ei pintehestä pääse luikahtaan. HALONEN. Niin kyllä, poika! Mutta vartioita Mun täytyy lintua, juur' kallista. Jos pois se lentäis, hitto minun veisi. ANNA. Se lintu siis on työläs vartioita?
Nyt, Yksinäisyys, armahani, hetki meidän on: käy käteheni, aik' on rientää onnen-liitohon. Pois. Jätin julkisen, liian julkisen kaupungin. Kovin monet tuntemattomat siellä minut kaukaa levottomaksi sai, kovin monet mua hyvyydellä lahjoi, murulla kukin. Ei kenkään, kenkään koko hyvyyttä tuntenut, ei kenkään sit' yksin antaa tainnut kokonaan. Kovin monen murene-hyvyys minut levottomaksi sai.
Auta, Jesus, kärsimähän, Tyytymätön Sinun tahtoos ainiaan; Toivossa suo risti kantaa, Itsen' antaa Sinun haltuus kokonaan; Apu ollos ilossani, Murheessani, Neuvo armoos luottamaan! Auta, Jesus, itsellesi Omaksesi Veres kautta minua! Mua valittujes kanssa Kokonansa Maailmasta erota! Vahvista mun voimiani, Uskoani Läpi mailman kulkeissa!
Hulluus varmaan suuni sulki, nyt voin huutaa tuskan julki: tahtonut en itse tätä, tein ma pakkotehtävätä! Häll' on elo eessä, mulla takanani tuiretulla. Sulle ollut este oisin, jos ma oisin tehnyt toisin. Myöskin inha itselleni. Särkyköön mun sydämeni, menköön onni sun ja minun! Nyt on voitonseppel sinun. Vaan jos takaisin hän palaa? Jos hän mua muistaa salaa?
MEFISTOFELES. En kaikkitietävä oo, mut paljo huomajan. FAUST. Jos hurjan hyrskyn rinnassani Sai kallis sointu soipumaan, Ja mit' on lapsitunteitani Lumos' entis-aian kaiullaan Nyt kiroon kaiken, mikä liettää Mun sielun' harhain ilve-verkkoihin, Ja surun-alhoon vielä viettää Mua tenho vehkein mairehin! Kirottu kerskuvainen aate, Jonk' kesken henki herkkuilee!
Mua tähän sotaan Vaan vaatii Ranskan päällekarkaus, Eik' apu, min saa kuningas ja muut, Joill', arvaan, suurt' on syytä vastustukseen. EDMUND. Jalosti lausuttu! REGAN. Haa, lörpötystä! GONERIL. Kaikk' yksin voimin vihollista vastaan! Ei yksityisiin perheriitoihin Tass' ole paikka. ALBANIAN HERTTUA. Sota-urhoinemme Siis päättäkäämme, mit' on tehtävä. EDMUND. Ma hetken päästä telttahanne saavun.
Mut ymmärrä mua oikein vaan, Niin, oikein vaan: Kun rakkaat luopuu toisistaan, He lausuvat: »taas kohdataan!» Taas kohdataan, niin, kohdataan! Kaikuja muilta mailta I, 1907, W. Shakespeare. Me kauniilt' odotamme hedelmää, Ei ihanuuden ruusu kuolla saisi; Vaan kun sen kukka maahan häviää, Sen muiston perillinen tallettaisi.
RISTIRITARI. Mua kuulkaahan! Niin, väärin tein kuin teinkin! Aivan syytön te ehkä liettekin. Tuo Daja-hupsu ei tiedä mitä puhuu vihaa teitä vain selkkaukseen teidät koettaa näin saada. Ehkä, ehkä niin! Ma oon vain nuori houkka, aina joka suuntaan ma haihattelen, milloin liian paljon ja milloin liian vähän teen. Niin, niinkin voi olla! Nathan, anteeksi! NATHAN. Jos noin mua hyvitätte todella...
Hällepä näin Priamos, jumalainen vastasi vanhus: "Ken sinä, ystävä, lienetkään, ken sull' isä, äiti? Niin sanan kauniin sai polopoikani kohtalo sulta!" Hällepä virkkoi näin Zeun airut, tappaja Argon: "Siis mua tutkien noin kysyt Hektorin seikkoja, vanhus!
Päivän Sana
Muut Etsivät