Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
TITUS. Sinäkö Kosto? Tänne lähetetty Kiduttamaanko vihamiehiäni? TAMORA. Se olen; tule siis mua tervehtimään. TITUS. Tee mulle ensin palvelus, niin tulen.
Ma siinä kummeksuin, mi heitä kalvoi, näät vielä mulle syy ei selvä ollut laihuuden tuon eik' ihon kuivanehen? Kas, silloin päänsä syvyydestä silmät mua kohden varjo muudan käänsi, katsoi mua tarkkaan, huus: »Mik' on tää armo mulle?» En koskaan tuntenut ois kasvojansa; mut hänen äänensä toi ilmi mulle, mik' oli haihtunutta hahmossansa.
Liisa. *Laulu 12.* Liisa. Nyt on aika kylähän jo mennä! Sinne, tyttö, kiiruhda jo lennä! Wasjka. Minne, pikku lintuseni, Ompi sulla moinen hätä? Kuule, älä mua jätä, Viivy, jää mun luokseni! Ikävä mun ompi tässä Yksin seistä töllöttää, Aivan niinkuin pataässä; Eipä hauskaa ole tää. Liisa. Ikävä jos sulla täällä ompi, Tule kylähän, siell' on rattoisampi! Wasjka. Voi, sä pikku armahani!
CAESAR. Ma heltyisin, jos oisin teidän-moinen; Rukous mua taivuttais, jos itse Rukouksiin taipuisin; mut vankka olen Kuin pohjantähti, jota kiinteämpää Ja lujempaa ei taivaall' ole toista. Tuhannet säihkyt ilman kannen kirjaa, Jokainen tult' on ja ne loistaa kaikki, Mut paikkansa vaan pitää yksi niistä.
Oikeutta tahtoi ylväs Tekijäni: loi minut jumalainen Kaikkivalta ja suurin Viisaus ja ensi Rakkaus. Mua ennen luotua ei ollut mitään, ijäistä vain, myös itse kestän iki: ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. Nää sanat, synkin värein kirjoitetut, näin päällä portin erään. Mestarille ma lausuin: »Ankara on aatos niiden.»
Eiköpä lempine ihmiset muut kuin Atreun poiat puolisojaan? Joka mieshän, joll' on kuntoa, mieltä, vaalija hellä on naiselleen, niin häntä mä myöskin armastin sydämestäni, vaikk' oli vain sotasaalis. Nyt, kun on petturi tuo mun kunnialahjani vienyt, älköön pyytäkö, ei mua suostuta, ei petä toiste. Kanssas, Odysseus, sun sekä muitten valtiahitten, miettiköhön, miten laivoiltaan tulen torjuvi tuiman.
Niinpä mä siis puhun; vaan mua kuule ja suosiomielin vanno suojelevas, sana olkoon tai käsi tarpeen, sillä, ma luulen, on suuttuva mies suurvalta, jok' ohjaa kansoja Argos-maan, jota kuulevat kaikki akhaijit. Valtias vahvemp' on, vihan mieheen kääntäen halpaan; jos näet hillitseekin hän sinä päivänä kiukun, kaunaa hän sydänall' yhä kantaa, kostoa hautoo, kunnes kostaa voi.
Niin, kaikki te, Te, jotka nyt mua tässä katselette, Kun kurjuus mua härnää, vaikka jotkut Pesette kätenne kuin Pilatus, Teeskellen sääliä, te, Pilatukset, Olette antaneet mun ristinpuuhun, Ja vesi pois ei huuhdo syntiänne. NORTHUMBERLAND. Lukekaa joutuun, herra, kannekohdat. KUNINGAS RICHARD. On silmät kyynelissä, en voi nähdä. Mut niin ei niitä suola sokaa, ett'en Näkisi tätä petturien laumaa.
Ma tulen niinkuin erämaasta tuuli, mut saavun kera keitaan tuoksujen; kun myrskyt mylvii, mun on mykkä huuli, mut päättyessä päivän melskeisen, ma ijäinen, min kuolleheks jo luuli inehmon heimo, hiivin vaieten kuin varjo korven taikka kuusten kuiske, kun luona liikkuu keijun hunnun huiske. Mua älkää karkoittako! Kerron teille ma itsestänne ihanimmasta. En mitään pyydä.
IMOGEN. Hyvin kaikki. Hovissa minun valtani on teidän. JACHIMO. Nöyrimmät kiitokset! Unohtaa olin Anoa pientä armotyötä, joka On tärkeää ja miestännekin koskee. Pait mua, monta hyvää ystävää On toimess' osakkaana. IMOGEN. Mitä on se?
Päivän Sana
Muut Etsivät