Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Et vartta nää niin viehkeää, mut hymy saa sun taikaan, ja silmät nuo ne säihkeen luo, kuin kaste aamun aikaan! Hän veikaroi, taas olla voi luo äidin mieli keidon. Mua lempii hän, vain seikan tän voit väittää viaks neidon. Oi, leyhki, länsi vienoinen, kautt' alhoin, metsänrantain; mailt' tuoksujen sä mettisten suo tulla simaa kantain! Sa pojan luo taas tyttö tuo, luo kevätkoivun kannan!
Ikkunan edessä kasvava jasmini levitti yhä voimakasta lemuaan, joka sekaantui vasta puhkeavien lehtien hienompaan tuoksuun. Ja vienot tuulenhenkäykset lisäsivät siihen suolaisen meri-ilman väkevää makua ja levän kirpeätä hikeä. Nuori tyttö antautui nauttimaan tuoksujen suloa, ja ympäröivä hiljaisuus rauhoitti häntä kuin raitis kylpy.
Nyt tuli kiire herättää kaikki niillä seuduin nukkuvat tuulahdukset suloisten tuoksujen kanssa leikkimään ja niitä laaksoille ja vuorille levittämään. Ja hauska leikki siitä syntyi, uskokaa pois! K
"Ei, ei, Cassiodorus", huudahti Valeria, "koko minun sieluni kaipaa onnea täällä kauniin maan päällä! "Minä kuulun tänne. "Täällä tunnen olevani kotonani. "Sininen taivas, valkea marmori, punaiset ruusut, lauhkea, tuoksujen täyttämä iltailma kuinka ne ovat ihanat! "Niistä tahdon nauttia täysin siemauksin. "Onnellinen se, joka niistä voi nauttia.
Ei niin, että hänen sydämessään olisi herännyt uusi rakkaus Julienia kohtaan, sillä kaikki tuo oli ollut ja mennyt ainiaaksi, mutta koko hänen ruumiinsa joutui tuulen hyväilevästä kosketuksesta ja kevään tuoksujen vaikutuksesta aivan kuin kuohuksiin. Tuntui kuin joku näkymätön, hellä ääni olisi häntä kutsunut ja kiihdyttänyt.
Hänelle ilmoitettiin, että Musti se vain oli, joka oli saapunut isää syömään käskemään. Musti oppi muutamilla kerroilla tuon tempun, joka oli sitäkin selitettävämpää, kun hänen muistiansa sen suhteen olivat keittiöstä tunkeutuvien tuoksujen herättämät mieluiset ajatusyhtymät mitä voimakkaimmin avittamassa. Musti! Isä syömään!
Ma tulen niinkuin erämaasta tuuli, mut saavun kera keitaan tuoksujen; kun myrskyt mylvii, mun on mykkä huuli, mut päättyessä päivän melskeisen, ma ijäinen, min kuolleheks jo luuli inehmon heimo, hiivin vaieten kuin varjo korven taikka kuusten kuiske, kun luona liikkuu keijun hunnun huiske. Mua älkää karkoittako! Kerron teille ma itsestänne ihanimmasta. En mitään pyydä.
Suven mailla on puistoissa ylvähät linnat: vain sortoa siellä ja orjuutta näät! Sulo tuoksujen huumat ja kiehtovat keimat, ne hyljätä voit, Kaledonian mies; kuin tunturin tuulten on retkesi reimat, ja on ainoa kahlehes armahan ies! Jos mikä lie! Ken rehti-miesnä köyhyyttään on häpeissään ja mitä lie, se raukka jääköön nöyrtymään! Ei, pystyyn pää, jos mikä lie!
Ne ovat ikäänkuin kesän elävä sielu, runsauden hetkiä mittaava kello, kohoovien tuoksujen nopea siipi, ilmassa aaltoilevien säteiden henki, väräjävien valovivahduksien hento surina, yhä vaihtuvien ilmanaaltojen nouseva ja laskeva laulu, ja heidän lentonsa on lämmöstä syntyvien ja valossa elävien lukuisten pikku ilojen näkyväinen merkki, niiden varma, sointuisa sävel.
Päivän Sana
Muut Etsivät