Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
CORIOLANUS. No, no! Mua lempivät, kun mua tarvitsevat. Miss' intos äiti, jonka hummaamana Sa lausuit että Herkulehen vaimon' Olisit kuusi hänen töistään tehnyt, Näin säästäin mieheltäsi monet hiet? Cominius, rohkeutta! Hyvästi! Hyvästi, vaimoni ja äitini! Ei hätää mun. Menenius, kelpo vanhus, Sun itkus suolaisempaa on kuin nuorten, Se silmäs syö. Mun vanha päällikköni, Rautaiseks tunnen sun, mont' olet nähnyt Sydäntä paaduttavaa kohtausta; Sano noille vaimoille, ett' yht' on tyhmää Tuhoa välttämätönt' itkeä Kuin nauraa sille.
Hän korkeana nousi pimento-nurkassaan, mies kookas, vaikka köyry jo varsi vanhuuttaan. Ja muuttunut oli ukko kuin uuteen muotohon, soturiryhti uljas häll' olennossa on. Hän ruotulaisna muutoin nyt asui vanhoillaan, sodista muinaisista vain arvet saaliinaan; mont' aikaa suojaksensa vain mieron rannan ties, Alavudelle viimein jäi Röikön torppaan mies.
Mä läsnä olin famuluksena, Ja mont' on vielä kanssan' elossa, Jotk' asian tän voivat todistaa. ERLAND. Kov' onni painaa tätä sukukuntaa. KNUUTI. Kov' onni painaa aina syntiä Ja rankaisee niin Gillen suvun synnit Kuin muittenkin.
Ol' oikealta pohjaltaan maar Kulnev ukko kultainen; hän liioin joi, niin moititaan, syy oli sydämen; sen sydämen hän myötään toi, jos soti hän, jos rauhan soi: läks' suukot, surman salamat sielt' yhtä palavat. Mont' urhoiss' oli Venäjän, joist' aikakirjat tarinoi, joist' eellä sodan syttymän jo maine tiedon toi.
On tasan ansionne, vaaka suora, Pait kellä painon lisänä on huora. PARIS. Maalaisellenne tyly olette. DIOMEDES. Hän tylympi on maalleen. Kuulkaa, Paris: Jokainen tilkka tuota porton verta On Kreikan miehen niellyt; joka hiuke Tuon saastutetun haaskan ruumista On Troialt' urhon vienyt. Elämässään Niin mont' ei hyvää sanaa haastanut, Kuin ruumiita on hautaan raastanut.
Mont' ylevää on pyhää sotaa käynyt Kristuksen eestä henkipatto Norfolk Ja, ristin lippu käessä, karkoittanut Pakanat mustat, turkit, saraseenit; Sodasta uupuneena vetäytyi Italiaan; Venetiassa siellä Sen kauniin seudun maalle ruumiins' antoi Ja puhtaan sielun Kristus-päällikölleen, Jonk' alla ikäns' oli taistellut. BOLINGBROKE. Mitä, piispa? Onko Norfolk kuollut?
Mont' on lehmeä minulla, monta maion antajata: yks' on suolla Muurikkinen, toinen mäellä Mansikkinen, kolmas Puolukka palolla. Ne on syömättä soreat, katsomatta kaunokaiset; ei ole illoin kytkemistä eikä aamuin laskemista, heinävihkon heittämistä, suolan, suuruksen surua. "Vaiko tuotaki surisit, tuota huollen huokoaisit, ettei oo sukuni suuri, kovin korkea kotini?
Korkea vuorenhuippu, Mont Juich, luja linnoitus kuin kotkanpesä, huipullaan kanunarivinensä ja castilialainen lippu harjallaan, kohtasi varjollaan laivankokin alla majakkatornin, joka oli toisella puolella kulkuväylää.
Jo hiljaa varrotahan Hän mitä laulelee, Nyt tarkkaan kuunnellahan Hän mitä laulelee. »Siis tuomitkaa Bretagne, Provence Ja Ranska velkansa, Häll' oli kyllä »gaye science», Mut möi sen kullasta. Ja laulunsa hän palkasta Möi valheen käytäntöön, Siis tuomitkaatte armotta Guilbert du Mont de Meune! Soi lauluns' ylväs nuorena, Ei siipisatoinen, Hän kasvoi miessä uljaana Ja lauloi riemuiten.
Virkkoi noin Priamon vesa loistava, noin koki häntä armoon hellyttää, mutt' armoa vaill' oli vastaus: "Vait ole, mieletön, lunnaistas älä haastele mulle. Koittamaton kun viel' oli Patroklon tuhopäivä, heltyen helpommin minä iliolaisia säästin, vangiten mont' elävältä ja kauas kaupata antain; nytp' ei kuoloa ainoakaan ole karttava, jonka tuo kedoll' Ilionin joku kuoloton kätteni valtaan sen asujoist', ei semminkään Priamon oma poika. Kuollos, ystävä, siis sinä myös!
Päivän Sana
Muut Etsivät