Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
BOLINGBROKE. Mont' onnen vuotta taivas suokoon teille, Suurvaltias ja armollinen herra! NORFOLK. Lisätköön päivä toisen päivän hyvää, Siks että taivas, maalle kateissaan, Kruunuunne liittää kuolemattomuuden! KUNINGAS RICHARD. Suur' kiitos vaan! Mut toinen teistä mairii, Se aikeistanne nähdään, toisianne Maankavalluksesta kun syytätte.
VALPURI. No niin! Sä näetkö, jalo Wilhelm, tuolla On loukoss' äitin' haudan luona harppu. Mont' unetonta yötä Valpur ääntään Korotti hautain keskellä sen kanssa. Mont' erää ritar' Aaken laulun sillä Aloitti hän. En päähän koskaan päässyt, Kun kuuma kyynelvirta vienon äänen Jo vaivutti. Vaan, jalo ritarini, Jumala lujemman soi luonnon sulle; Sa harppu ota, tuonne vastapäätä Mun Akselian' istu, pylvään viereen; Ja laula kielten soitoll' laulu loppuun, Joll' aikaa Valpur vieress' Akselinsa On polvillaan.
Mont' ei muutoin saattajaksi saanut vainaan viime rata: kuopan kaivuun miestä kaksi, neljä arkun kantajata; paitsi papin, vielä huomaa korpraaleja kolme kuomaa jalon parven päällisinä, neljäs, majoittaja, minä. Siinä koko loisto haudan.
Näin se tyhjäks On tehnyt aikomuksemme, jok' oli: Mont' ottaa kaupunkia, ennen kuin Ties Rooma meidän jalkeill' olevankaan. 2 SENAATTORI. Nyt, jalo Aufidius, toimihinne! Väkenne luoksi rientäkää; me yksin Coriolia vartioimaan jäämme. Jos meitä saartavat he, sotajoukoll' Avuksi tulkaa. Epäilen tok', että Tuo meitä tarkoittaa. AUFIDIUS. Ei epäilystä; Mun tieton' ovat varmat.
En taloni kunnialla voi minä ostaa mieleni rauhaa, kun epäilyksen äänet soi ja tuomion pasuuna pauhaa. Ja tuskaa sen haavan polttelon, min löit sa, ei paranna mikään. Ja mun tuskani yksin se omaani on ja se kasvaa iästä ikään. Me olemme liian monta ja hyvää kirjaa lukeneet, mont' yötä unetonta sanan aarteita turhaan tutkailleet.
Firenzessä niin mont' ei houkkaa ole kuin noita jutteloita vuoden mittaan soi siellä kaikkialla saarnastuolit, niin että palaa laitumelta lampaat nuo tuhmat syönehinä tuulta yksin; se heit' ei auta, ettei nää he vaaraa. Apostoleille lausunut ei Kristus: 'Menkäät ja saarnatkaatte turhuuksia', vaan antoi todellisen pohjan heille.
Monta muoriteltavata, Mont' on muoria minulla, Monta muoriteltavata; En tieä kuta kumarran, Kumarran vähä kutaki. Vainko heitän herjat kaikki, Pakenen pahoista poies, Vaikka metsähän menisin, Korpehen kotini saisin.
Päiv' ompi Elokuuta seitsemästoista nyt; taas aurinkokin paistaa, mont' aikaa piileillyt, vesillä, mailla tuuli vain hiljaa henkäilee; mihinkä kaunis ilma nyt vanhaa viettelee? Mihinkä tällä kertaa nyt ukon käynee tie? Kotiko hälle kolkko ja nurkka alus lie? Miks pyhävaatteisinsa pukeunut hän on, olisko mieli hällä nyt mennä kirkkohon?
VALPURI. Mont' yötä sitte yksin käyn mä täällä Suloista unelmaani ajatellen, Sun tuloas ja kovaa onneamme; Hartaasti silloin sydämeni nousee Luo Herran rukouksin, korkein veisuin, Ja rukouksen' tähden huojentaa Hän sydämesi surua. AKSEL. Oi, Valpur!
Näät, itsensä hän palkasta Möi valheen käytäntöön, Siis tuomitkaatte armotta Guilbert du Mont de Meune!» Rukoushuoneessa. »Voi! Kuolema on synnin seurausta, On syntins' suur', on tarvis rukousta, Tuo meidän veli raukka Andersson, On langennut, hän mailman lapsi on». Vaeltaissamm' synnin teitä Herra laupias armahda meitä!
Päivän Sana
Muut Etsivät