Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Keijuset kiikkuu Seljällä aallon, Toisia liikkuu Nurmella, maall' on Toisia; hyörii Karkelo, pyörii. Lauluja kaikuu Riemua raikuu. Taas ylä-ilmaan Kaikki ne lentää; Toisia entää Vuorien yli, Toisia uittaa Aaltojen syli Rantojen helmaan. Kaikki ne kiitää Aamusen koitoss', Ylhälle liitää Pyrkien loitos Tähtölän taloon, Sen ikivaloon, Riemuja lemmen Suutelemaan. MEFISTOFELES. Hän nukkuu!
Haluni hehkui äsken nautinnoihin, Nyt sulaa sielu lemmen unelmoihin. Mua heitelleekö vaan joka tuulonen? Vaan astelispa hän nyt kammariin, Kuink' ilkityötäs maksaa saisit, konna! Sa uljas, ah! nyt immen jalkoihin Niin piennä vaipuisit sä hervotonna. MEFISTOFELES. Pian pois! näen tytön palaavan! FAUST Niin pois! en palaa milloinkaan!
Voi, herjaa, häpeäänne, jos vaimo valtiaan sep' oisi kauhun käänne! näin täällä tavataan. Pian kalman karkeloihin häipyis häänne. Oh, onnettuutta, näin jos parhaat maan vain aattelevat omaa onneaan! »Vaikk' kaatuis valtakunnat, maat, me oomme yhtä autuaat! Sen viestin täältä viedä saat: näin lempii lemmen ruhtinaat.
Vai tää lie se lehto, jossa leikkii lemmen valtakunta? Lähtenytkö metsän kansa panemaan on urhon paulat, vaiko astui aalloistansa vellamoiset vaahtikaulat? Väikkyy hurman, turman kuvat: veikistäikse vöitten vanteet, käsivarret pingoittuvat, nousee, notkuu nuoret lanteet; paistaa auringossa iho, välähtelee koivun kuori, puiden takaa kosken kiho sekä vihryt rantavuori.
Säihkyvin silmin lupasi nuorukainen tämän ehdon täyttää ja lemmen taivas kuvautui impeni ihanassa muodossa.
Se siis on sama runon liekki jalo, mi laulunhengen konttoriinkin luo! Se siis on *lemmen* onni, joka säikkyy myrskyistä matkaa yli merien, mi *vaatii* uhria, vaikk' aina väikkyy se kauneimpana *itsens'* uhraten! Oi ei, Te valheen vaalijat ja isät, seikoille suokaa nimet *oikeat*; sanokaa, että lesket *kaipaavat*, on liikaa väärät kaunisteet ja lisät! Tää häpeemättömyys on suunnaton!
MALCOLM. Siin' ehkä, Miss' epäilyni minä juuri löysin. Miks jätitte niin äkin vaimot, lapset Nuo kalliit lahjat, lujat lemmen paulat Hyvästi heittämättä?
Niin sydän suurna sykähtää, kun vaatii rakkaus! Niin aivoon kylmään kyyhky pesii, lemmen ajatus! Ja Kaapro nousi, kassaneidin hotellistaan vei, maall' elää nyt, ei moukkana, vaan herranakaan ei. Hän "raataa" "huvilassa" maata kapanala lie , hän ihmishenget vakuuttaa, se aikaa enin vie , hän isännille asioi, ja perheen hoitaa hän kuin kukaan, eik' oo heillä tapaa kotikärhämän.
Kun vihertää nurmen nukka. Miks vihertää nurmen nukka? Kun lehottaa lemmen lehti. Miks aholla lemmen lehti? Kun heloittaa immen vuode. Milloin siihen impi untui? Kaivatessa kultoansa. El' aina kerro keväimestä, El' aina kevät-aamusta, El' aina kuisku kukkasesta, El' aina laula lemmestä! Vaan mistä nuorna laulaisin, Kun kevät nuoruuteni on? Ja oisko kukka-aikakin Ja lemmenpäivä lauluton?
Hekkuman ei ruusut tielläs puhkee; Kunnian ja lemmen lippu uhkee Loitoll' liehuu korpi-polultas; Riemun leudot palsamiset tuulet, Maljan mahlat, immen ruusuhuulet Sairaan virkistää ja orjaa tenhoo, Ah, vaan sun ei tenhoo rintoas. Mikä palkinnee sun vaivas? mikä? Jäseneskö, joita sorsi ikä, Vai tuo kaipuu määrään saamaton?
Päivän Sana
Muut Etsivät