Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Jos kouluissa, samoten kuin niihin voimistelunopettaja hankitaan, olisi asetettu myöskin leikkien opettaja, joka opettaisi poikasille terveelliset, hupaiset leikit noiden niskoja taittelevain, usein raakuuksiin ja tappeluihin muuttuvain sijaan, joihin nuoruuden veri kuohuilee, niin semmoiselle opettajalle hyvin kannattaisi maksaa hänen palkkansa.
Täält' useasti ma silmäilin hänen teitähän, juoksin vastahan, katsoin saalistaan, luvut unhotin, leikit, onginnasta kun hän, ulapasta ja tuulista kertoi.» Hällen vastasi näin vesisilmin lempeä sisko: »Pois iäks muuttanut on hän, päiviä, viikkoja sitten rannalla tyhjä on mökki ja kaipaa haltiatansa. Jos hänen lähdöstään sanan muutaman kertoa voisin!
Loi Hyvyys korkein, joka itsellensä vain kelpaa, hyväks ihmisen, ja hälle tään paikan pantiks ikirauhan antoi. Syyn oman vuoks hän tääll' ei kauan ollut; syyn oman vuoksi itkuun, vaivaan vaihtoi hän leikit liedot, naurun viattoman. Ett'eivät häiriöt, joit' alla vuoren luo huurut veen ja maan, nuo pyrkiväiset takaisin lämpöön voimiensa mukaan,
Ja elämämme keskipäivän aikaan sa leikit ympärillä askartemme ja kilvoitustemme ja taistojemme, työn aikaan, tuskan aikaan, toivon aikaan. Ja elämämme iltaa kohti mennen sa rakkaat esineet ja muistot peitit, sa harsos harmaan yli kaiken heitit, jok' oli kallist' ollut meille ennen.
CAESAR. Uneksija! Pois tiekseen! Tulkaa nyt. CASSIUS. No, etkö tule kilpaa katsomaan? BRUTUS. Minäkö? En. CASSIUS. Ma pyydän, tule pois. BRUTUS. Ei mulle sovi leikit: mull' ei ole Tuot' Antonion hilpeätä mieltä. Mut huvias en estää tahdo, Cassius; Sun jätän nyt. CASSIUS. Jo aikoj' olen tarkannut sua, Brutus: Ma silmissäs en näe sit' ystävyyttä Ja suoruutta, jot' ennen niissä näin.
Minulle onnea uskotit, impi, Mut oli onneni unta, Kylm' oli rintasi, leikkiä lempes, Voi, oli onneni unta! Miksikä leikit lempeni kanssa? Miksikä uskotit toista? Miksikä ei, kuni ennen, mulle Säihkyvät silmäsi loista? Miksikä hurmasit nuoren rinnan, Kiihdytit lempeni tulta? Miksi et ynseä ollut jo ennen, Kieltänyt kihloja multa? Voi, sua julmaa! Voi, mua kurjaa! Voi, minun onneni unta!
Ja ja sitte saat sinä kätkyen, jossa Sohvia Maria saa nukkua, ja vaatteet, että saat muuttaa, kun se on liannut entiset, ja tämän huoneen, jossa se saa asua . Ja sitte saat tuoda sen muassasi, kun tänne tulet«. Majuri nauroi tytön innolla. «Mutta millä sinä sitten itse leikit, Maria?« «Minulla on Anna Karolina ja Johanna; mutta, mutta ... mikä sinun nimesi on?« «Johannes!«
Se oli Elämän leikkiä vain. Nyt oli Annikin poskien vuoro kalveta, ja Annikki tiesi nyt, millaista on toivoton tuska. "Oi, Elämä, sääli! Ota kaikki muu, elä tätä ainoata," rukoili Annikki. "Otan minkä annoin ja jolla leikit," sanoi Elämä. "Samat leikit tahdon minäkin leikkiä, Annikkini." "Oi, Elämä, Elämä, kostoako haet? Liian julma on kostosi!" valitteli Annikki.
KAIKKIVALTA: Minä olisin tuntenut sinut heti sinun suurista, säteilevistä silmistäsi, ellen olisikaan kohdannut sinua kuusi vuotta sitten Turun satamassa. LYYLI: Tosiaan! Minä en muista sitä. KAIKKIVALTA: Lapsuuden ystävät olemme, usein yhdessä leikkineet... LYYLI: Lasten leikit ovat ohitse. Kuka olet siis? KAIKKIVALTA: Olen Pietari... LYYLI: En tunne ketään sen-nimistä.
Kehässä kahdess' seuraavassa kiertää Päät ynnä Arkki-enkelit; taas piirin viimeisen täyttää leikit Enkelien. Nää kuorot ylöspäin kaikk' katsoo, alas taas vaikuttaa, niin että kohden Luojaa ne kaikki vetäytyy ja kaikki vetää. Ja Dionysius niitä katsomahan jäi moisin kaihoin, että lailla minun erotti ne ja nimet antoi niille.
Päivän Sana
Muut Etsivät