United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin yksilö kuolee kuin koskessa leikkivä laine, niin hukkuvi jäljettömiin kuin ilmalla täyttynyt häilyvä kupla ja aikojen vierressä joutuvi unhoksiin, lie kuinka hän mahtava ollut tai mieroa kerjäten käynyt. Niin, harmaja hauta on kaikkien töittemme loppu, ja mistä ei ihmisen laps lie konsahan tullut, sinne, niin sinne on astua kaikkien pakko.
Mut silmiä, poika, jos päässäs ois, Ne vanhojen kasvoista nähdä vois: »Nyt, laps, olet vaiti sä kumminkin, Tuo keino on auttanut ennenkin!» ER
Ja Leena istuvi kankaallaan Ja morsiusseppel on kulmillaan. Lyö pirtaa, niisiä helskyttää, Ja oudosti silmä se välkähtää. »Oi laps, mikä kiire sull' on työ? Käy, raukka, maata, jo pääll' on yö.» »En, en, mua vartovi armahan', Ma morsiusvaatetta valmistan.» »Oi raukka, sun ruumiis raukee pois.» »Oi jospa se vieläki raukeemp' ois.»
Tääll' tuntikausin viipyisin. Tääll' luonto keveiss' unelmissa Loi eloon ihmis-enkelin. Tääll' liikkui voima pyhä vieno, Jost' alkoi Luojan-kuva tää! Tääll' uinui laps' ja povi hieno Elämän uhkui lämpimää. Ja sie! Mik' on sun tänne vietellyt? Ah, kuinka sieluin täst' on heltynyt! Mit' etsit? Miks' on mieles kolkostua? Oi kurja Faust! en tunne enää sua. Vai taika-ilmaakos tääll' henkäilen?
Suruinenko soitto tuo kutsuva haudallen Koska kyynel kieriääpi poskell' lapsosen? Ei; murhett' ei se ilmaise, Vaan kaipuu harras kaikuilee Sen äänessä. Se kutsuvi Luo Herran rukoileen. Mutta sinne katseleepi pieni riutunen: Siell' on "kirkko" mikä on se kirkko soittoineen? Tuo kellon ään' kun kaikuaa, Se rintaan kaipauksen saa. Ja luo jo äidin astuvi Laps' soidess' kellojen.
Vihdoin viejän saapuvan hän keksi. Ylös hyppäs hän, ja kyynelvirta Vierren kasti posket ahvettuneet; Mutta riemuun ratketen hän virkkoi: "Eipä hätää, armas laps' ja vaimo, Eipä hätää, vilpitön on veikko!" Kohta kohden tulijaa hän astui, Hartioilleen vankoillen sen nosti Sekä uupuneen taas latoon kantoi.
Ponnistuskin heikko on, Horjut, käsi on hervoton, Hennot polvet hoipertaa, Silloin, laps, sun kuolema saa, Koht' olet hölmä verinen Alla tuhanten toisten Tuskien askelten. Punapirskein runsain päilyy Piikkihihnat, purskuin vihaa, Jolla voudin pamppu häilyy, Vihloin miesten, naisten lihaa. Satamalla lyönnit laukee, Kun ken väsyy, kun ken raukee.
Mut siitä synnin kukat, murheen liljat ma tyystin kitkisin jo ennakolta, kosk' olet päivän sekä riemun laps. MIKSI N
Kilpeä syrjään aina kun Aias siirsi, jo Teukros tähtäsi joukkoon, nuolellaan ain' ampuen jonkun, ett' äkin paikalleen mies kaatui heittäen hengen. Vaan uros itsepä kätkihe taas, kuin laps emon suojaan, Aiaan taa; tämä hänt' yhä varjosi välkkyvin kilvin. Kenp' oli Troian mies jalon Teukron kaatama ensiks?
DAJA. Hän laps on kristittyjen vanhempain; on kastettu. Vaan Nathan? DAJA. Isänsä ei ole. RISTIRITARI. Nathan eikö isäns' ole? Te tiedättekö, mitä sanotte? DAJA. Vain totuuden, mi verikyyneliä niin usein silmästäni pusertaa. Ei, isäns' ei hän ole... RISTIRITARI. Mutta häntä vain tyttärenään kasvattanut on? vain kasvattanut lasta kristityn on juutalaiseks? DAJA. Aivan niin.