Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Tule pois! tule, pieno, Yö huokaa, ja tuoksuu tieno, Ja kuiskii kielot haan! Tule pois! Tule, kullannuppuni vaan" He hiipii, poika ja tytti, Sivu kasken, miss' sauhus rinne, Haan tuoksuhun sinne. Oi, miks miten sytti Sun rintasi pikku tytti, Sa uljas raataja, sie! Oi, miks Olen kullannuppusi mie!
Sumu Suomenlahden päältä hiipii, Peittää kaupungin ja kadut, kirkot, Ilma myrkyllinen maata myöten Kulkee, vierii, suun ja keuhkot sulkee; Kansa astuu katuvieriänsä, Astuu hiljalleen ja hiljaa kuiskii: Tullut turman on ja taudin aika.
Kuulitko, kun nytkin kuului kiljuva ääni: 'Lintu Hermanni ja perkele suuressa palatsissaan Jahtirannan Kaisa sylissä'. Juuri itse rietas kai niille tuommoisia korviin kuiskii. Ja vielä tuon Kaisan mennyt olento vedetään mukaan."
Ja hän näyttää kultaristin, Mi on kudottuna vaippaan. Joka naiselle hän kuiskii, Häntä lempivänsä sanoo; "Totta kuin oon kristitty!" hän Varmaan sata kertaa vannoo. Tuolla linnass' Alkolean Hälvennyt on riemu, hilke, Poistuneet on naiset, herrat, Eikä enää tulet vilku. Donna Clara ja Almansor Ovat yksin saliss' siinä; Yksin vain luo viime lamppu Heidät valoon puolisiimeen.
Sen harja tulta tuiskii!» Anja hänen korvahansa kiihkeästi kuiskii. Tiellä poron tiuvut soi. Sen kumpainenkin kuulee. Käsitysten kiiruhtavat ulos talven tuuleen. Ruukiss' oli joulujuhla. Patruuna oli poissa. Tultiin ilman isäntääkin toimeen hyvin koissa. Suureen ruokasalihin oli kuusi sytytetty, ympärillä ylenmäärin kansaa kestitetty.
Mit' oisit kuulumpi, jos harmaapäänä lihasi riisuisit tai mennyt hautaan olisit piimäsuuna pikkaraisna, kun kuluu vuosituhat? Ijäisyyteen se nähden sentään on' kuin räpäys silmän on taivaan piiriin hidas-käänteisimpään. Tuon mainetta, mi eelläni niin verkkaan vaeltaa, soi Toskana kaikki kerran; nyt sitä Siena tuskin kuiskii enää.
Mä hänet tuntein liehin itseäni: »Noin muita kohtelee hän», ajattelin, »sua kohtaan on hän vilpitön ja avoin». Nyt hyvin nään, mut liian myöhään vain: ma olin suosittu hän painautui niin hellänä mua, onnenlasta, liki. Nyt kaadun minä onnen mukana hän selin minuun kääntyy. Luokseni nyt vihaajani aseena hän saapuu, matavi esiin, kuiskii liukkain kielin, tuo käärmehyinen, lumoloitsujaan.
Minun henkeni kuiskii toivoa; se liitää ihastuneena uhkaavien hetkien yli, se uneksii tulevaisuudesta sen oma rohkeus on sen paras ennustaja. Jos minä niin äkkiä ja pian tuhoutuisin, niin kuoleman varjo synkentäisi minut ja minä tuntisin kamottavan kohtaloni esimakua. Minun henkeni ilmaisisi suruna ja huolena ennakolta kauhean Orkuksen läheisyyden.
Kieleen tuulonen soinnut saa, mieleen unta ne kuiskii. Vaatteet heillä on ryysykkäät, kirjavat paikat vilkkuu; mutta vapaina uhmapäät kohtaloitakin ilkkuu. Kaikissa näin, miten mailmanlois, kun elo yöhön hiipi, sauhutti, nukkui, soitti sen pois, kaikkea halveksiipi. Kauan taakseni vilkaisin mustalaisihin noihin, kulmiin tummanruskeihin, mustiin hiuskiharoihin. VIIVY MINUSS', SYNKK
Ma laulun siivillä kannan Pois, armas lemmitty, sun, Ja vien sinut Ganges-rannan Sulo seutujen tuoksuhun. Punahohteessa väikkyvä tieno Siell' untuu kuutamaan, Ja lootoskukka jo vieno Vait vuottaa siskoaan. Siell' orvokit hymyy ja huiskii Yön tähdille kujeikseen, Ja ruusut ne varkain kuiskii Tarut tuoksuvat toisilleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät