United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kyll' tavaraa on mun morsiollain Vaikk' ei penniä taloon hän tois, Jos silmillä mun häntä katselisit Hän kaunihin maailmassa ois!" Ja kuninkaall' virkkasi piispa näin: "Clyde on saatanan vallassa. Ja veri tuon poltetun noidan viel' Sykkii suonissa lapsensa. "Lord Ronald on kotihin palajanut Kera riivatun morsiamen, Jonk' käsi kuin noidan on merkitty; Sillä käärmeksi muuttuu hän.
MUTRU. Kullervo, kuleta meitä Ryöstölle rikasten miesten, Kullan kiiltävän jaolle. Aika on varsan vaivatunkin Helat helkkyvät pidellä. KITKA. Kulta on kukka väärän vallan Kullervo, kuleta meitä Ruokapöydälle jalolle! Kun on vatsa vahvistettu, Pääkin pystyssä pysyvi. TUIRO. Kullervo, kuleta sinne, Miss' on piikoja pidellä Taikka korjata kotihin. Mikä on miehelle vapaus Vailla vaimon kahlehia.
Karjalan tytöillä vilkas silmä ja sukkela suun on anto. Palannut juuri patruuna oli moiselta matkaltansa, mutta jo kotihin tullessa kivun tunsi hän rinnassansa. Vilustunut hän varmaan lie, on viikkoja monta maannut. Sillä aikaa Anja-rouva ei tanssimasta laannut. Mit' oli ennen hän menettänyt, siit' otti nyt hän koron. Oli niinkuin nielaissut hän oisi tulisoron.
Senaattiin Antonion lähetämme Sanalla, ett'et tänään jaksa hyvin; Oi, myönny siihen, polvillani pyydän! CAESAR. No, sanan vieköön hän, ett'en voi hyvin. Ja oikkus vuoksi kotihin ma jään. Hän sen saattaa tehdä. DECIUS. Oi, terve, Caesar! Huoment', oiva Caesar! Senaattiin tulen sua noutamaan.
Niin vähän ne miehet osaa, "talonpoikaismiehet", ojensi hän, arvostella jonkun kapineen arvoa y.m. Ja kun hän viimein tuli kotihin, niin sielläkös ilo syntyi. Isä antoi pojalle viimeiset kymmenen markkaansa lautojen ja parempain nikkari-kapinetten ostoa varten ja sanoi: "Minä rupean nyt vuorostani sinun oppi-pojaksesi. Tehdäänpäs suutarin verstaasta nikkarin verstas!" Ja niin tehtiinkin.
Kule, päivä, kuusikolle, viere, vehnä, vitsikölle, karkoa katajikolle, lennä leppien tasalle! Päästä paimenta kotihin voivatia vuolemahan, rieskoa repäisemähän, kakkaroita kaivamahan!"
Itki yötä kaksi, kolme, saman verran päiviäki; eikä tiennyt tietä käyä, outo, matkoa osannut palataksensa kotihin, mennä maille tuttaville, noille syntymäsijoille, elomaillen entisille.
Sitten armas äityeni Orhilla parahimmalla Itkuvirsin vie levolle. Alle tuomipuun ihanan, Pyhän pihlajankin alle, Rannan rauhaisan povehen Haudatkaa emoni vanha. Itse en kotihin jouda: Musta, ilkeä setäni Vielä on musertamatta. Riennä, laita hautajaiset, Kullat säästetyt kuluta. AIRUT. Kullervo Kalervon poika, Tottelen sun toivojasi! Kaivan kullat kuopistansa, Sotavuosina salatut. Lähtee.
Mutta toisten lasten leikki oli siellä niin huvittavaista, ettei Olli muistanutkaan asiaansa. Hän jäi toisten kera kisaamaan. Mutta leikin parhaillaan ollessa nähtiin emokin, kuin kotka, joukossa liikkuvan, ja aika vitsa kourassa. Silloin lapset hajosivat, kuin kyyhkyset, ja juosta piipertivät kotihin. Kotiin päästyä otti emo, ja piiskasi lapset kaikki järjestään, ja asetti sitten syömään.
Oisko olkinen oronen, reki kaksikaplahinen, senki saaniksi sanoisin, korjaksi korotteleisin, jos se veijoni vetäisi, toisi kaunoni kotihin. "Niinpä toivoin tuon ikäni, katsoin kaiken päiväkauen; pääni katsoin kallellehen, sykeröni syrjällehen, silmät suorat suikulaksi: toivoin veijoni tulevan näille pienille pihoille, kape'ille kartanoille.