Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Lähet nyt kukka kulkemahan, Veran nukka vieremähän, Tästä kullasta koista, Kaunihista kartanosta, Luulet vietävän kotihin, Vietävän isosi luoksi, Ei vieä isosi luoksi, Vieähän isännän luoksi. Lähet kukka kulkemahan, Veran nukka vieremähän, Luulet vietävän kotihin, Vietävän emosi luoksi; Ei vieä emosi luoksi, Vieähän emännän luoksi.
kun kuura maahan maalaelee kuvaa siskonsa valkean, mut kesken aivan siveltimestä loppuu tempra-väri; maamiesi, jolta rehu puuttuu, nousee ja katsoo, näkee valkeoiksi kedot kaikk' ympärillään, lyöden lanteisiinsa; kotihin palaa, kaikkialla voihkii kuin raukka, neuvoa mi nää ei mitään; taas ulos käy ja toivon uuden tuntee,
Toki läksi, ei totellut, Ajoi vasten, ei varannut, Ajoi vasten vaaruksia, Kohti miehiä kovia. Rahoi neion, tinki neion, Nosti neion ratsahille, Hypytti hyvän selälle, Toi neion ison kotihin. Vieri tuosta viikon päivät, Tauti neitosen tavotti, Tuosta vointui vuotehelle, Alkoi villoilla virua.
Annikki hyväniminen, yön tytti, hämärän neito, kun tunsi toet totiset, valehettomat, vakaiset, heitti hunnut huuhtomatta, vaattehet viruttamatta laajan laiturin laelle, päähän portahan punaisen. Käsin vaali vaattehensa, kourin helmansa kokosi, siitä sai samoamahan, heti joutui juoksemahan; tulevi sepon kotihin, itse astuvi pajahan.
Juoksi korvet kontiona, Sutena salot samosi, Kohta kolmen yön perästä, Viikon päästä viimeistäki, Nousi suurelle mäelle, Korkialle kukkuralle, Huuti tuolta poikoansa: "Missä olet poikueni? Tule poikani kotihin!"
Ne tulevat niinkuin kotihin, ne tuovat uusia vieraitakin, jotka nimeltä tunnen ma juuri. Se murhe, mi eilen mun murtaa oli, suli hymyks, kun tänään suurempi tuli koska tulee se suurin, se suurin? Koska saavut sa tuskani korkein, sinä maailman valtias mahtavin, jota lapsesta saakka ma uotin, jota vapisin öisin mä vuoteellani, jonk' katsehen tunsin ma kasvoillani, kun hetkeksi onneeni luotin?
Minä astuin Tapion etehen ja lausuin: »Tee mulle sukset! Mun mieleni palaa kotihin, ovat ahtahat linnasi ukset. Mut tyttöni vien minä päähän tien, vaikka tielle sille mä vaipuva lien!» Teki Tapio sukset ja varoitti: »Toki poikani matkalla muista, kun ilta alkavi hämärtää, maja laittele laakson puista niin tiivis ain, ett' taivahain ei tähtöset lävitse tuikkine vain!» Se Tapio peijakas puijasi!
Kohta tuotihin kotihin, pian luista luistettihin, loteasti loukuttihin, lipeästi lipsuttihin. Hapeasti harjattihin, hämysillä häpsittihin, joutui kohta kuontalolle, välehemmin värttinälle, yhtenä kesäisnä yönä, kahen päivyen kesellä. Sen sisaret kehreävät, kälykset kävylle lyövät, veljet verkoksi kutovat, apet ainoille panevat.
"Tuota vaivainen valitan, kun olen tyhjä Tyyrin tytti, vähä paimen pappilassa." "Miksi et mene kisahan?" "Kuinkapa minä kisahan, kun ei mulla kumppalia." Kukan antoi armo-Luoja: "Sulho on sinulla suuri." Karkeli kyläinen kansa kummulla välillä vetten, auringon alimenossa; siellä Tyyrin tyhjä tytti suuren sulhonsa keralla. Riensi riemuiten kotihin.
Nyt on matka käyäksesi, retki reiahellaksesi tästä pienestä pesästä, matalaisesta majasta korkeampahan kotihin, avarampahan asuhun. "Lähe nyt, kulta, kulkemahan, rahan armas, astumahan, sivutse sikojen teistä, poikki porsasten poluista vasten varvikkomäkeä, kohti vuorta korkeata petäjähän penseähän, honkahan havusatahan!
Päivän Sana
Muut Etsivät