United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut kaikista, kaikista kauvimmaks ne loisti sen huonehen ikkunat kaks, joss' äiti se valvoi vuoteellaan ja vuotteli kuopustaan. Tuli kuopus se kerran kotihin. Oli sammunut ikkunan valo. Oli autio huone se armahin ja tyhjä, tyhj' oli talo. Mut kirkkomaall' oli kumpu uus ja kummulla humisi koivu ja kuus ja kasvoi kukkaset tuttavat, emon ennen kastelemat. Ja poika se matkasi maailmaan.
"Kuollut koissa pestäköhön Saksan saippuavesillä, silkkihin si'eltäköhön, palttinoihin pantakohon! Siitä maahan vietäköhön, kalmahan katettakohon, itkuvirsin vietäköhön, laulaen lasettakohon! En vielä kotihin joua: viel' on Unto kostamatta, mies katala kaatamatta, ilkeä hävittämättä." Meni soitellen sotahan, ilon lyöen Untolahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi Ukko, ylijumala!
Jänis varman vastaeli: "Sana ei miehe'en katoa!" Läksi jänis juoksemahan, pitkäkorva piippomahan, vääräsääri vääntämähän, ristisuu ripottamahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon.
Jopa viikon vuoteltihin, vuoteltihin, katseltihin neion nuotehet tulevan seppo Ilmarin kotihin: silmät vanhoilta valuvi ikkunoissa istuessa, polvet nuorilta nojuvi veräjillä vuottaessa, lasten jalkoja paleli seinuksilla seisoessa, kului kengät kesk'-iältä rantasilla raittaessa. Niin huomenna muutamana, päivänä moniahana kumu kuuluvi salolta, reen kapina kankahalta.
Siellä piile vuosi, toinen, käy kotihin kolmannella tutuille ison tuville, vanhempasi valkamoille!" Yhdeksäskolmatta runo Lemminkäinen, lieto poika, itse kaunis Kaukomieli, saapi säkkihin evästä, kesävoita vakkahansa, vuoeksensa voita syöä, toiseksi sianlihoa. Siitä läksi piilemähän, sekä läksi jotta joutui.
Kotihin vei vainajansa vanhus, kätki kirkkomaahan kalleimpansa, kätki poikansa ja pojanpojan vainioiden keskeen, missä oli polvi polven jälkeen työtä tehnyt, uupunut ja kuoloon nukahtanut. Kätki multaan kalleimpansa vanhus, mut ei epätoivo sydämessä, kätki niinkuin kylvömiesi kätkee vakoon siemenensä, satoon luottain, oraasehen maasta itäväiseen: Nukkui isiensä uskoon poika.
Oli ennen neiti nuori, Läksi lehmien ajohon, Ajoi lehmät suota myöten, Löysi suolta sorsalinnun, Tavin rannalta tapasi. Kantoi sorsansa kotihin, Syötti, juotti sorsaistansa, Sorsa suorivi pesäsen, Muni kultaisen munasen. Hierelevi, hautelevi, Muna muuttui neitoseksi, Mikä neielle nimeksi Sorsatarko, Suometarko? Ei ole Sorsatar soria, Suometar nimi soria.
En vielä koskaan ole epäillyt sinua, minä olen sinua rakastanut ja odottanut sinua." "Sittenpä kuolen mä iloisena. Vapahtaja, jot' olet minut opettanut tuntemaan, on nyt minut kotihin saattanut. Anna veren vuotaa, Andreas, anna sen vuotaa, onhan se sinun tähtes, sinun edestäs. Minä olen saanut pelastaa sinun henkes! Anna nyt minun saada näin kuolla!
MUUT Vihat voitan, virrat kierrän, Kannan kotihin omani. ANNIKKI Entäpä kerran keikkuisin minäkin! KARI Kun sa istuit, maa iloitsi, Kun kävit, käki kukahti, Kussa seisoit, seinä paistoi, Kussa tanssit, tanhut keikkui, Tuost' olet tullut, tuosta mennyt, Tuossa istunut aholla, Kivi on tullut kirjavaksi, Paasi on toistansa parempi, Korpi kuutta kukkeampi, Lehto viittä lempeämpi.
KOMMI. Vaan minä en ole kiittävä paimenen päiviä; lämmin Ei ole aina, kuin nyt, ajetaan viluhun myös meitä, Vanhaa taaria, kylmää kaalia ruuaksi saapi, Mustin murkinata, josta rasvan syönyt on rakki. KOJO. Mutta kun lypsykselle on lentänyt viipyvä päivä, Lonkunut lounahasen, saatan kotihin minä karjan.