United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kuollut koissa pestäköhön Saksan saippuavesillä, silkkihin si'eltäköhön, palttinoihin pantakohon! Siitä maahan vietäköhön, kalmahan katettakohon, itkuvirsin vietäköhön, laulaen lasettakohon! En vielä kotihin joua: viel' on Unto kostamatta, mies katala kaatamatta, ilkeä hävittämättä." Meni soitellen sotahan, ilon lyöen Untolahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi Ukko, ylijumala!
Mä herrastaloon vietihin se mulle outo retki ja käärittihin silkkihin, sain kulta-kukkasetkin. Nyt olin metsän morsian, sain kynttilöitä latvahan. Nyt oli juhlahetki. Ja joulu-illan iloihin ma saatettihin sitten. Oi, kuinka siellä riemuittiin, soi sävel laulajitten! Ma silloin muistin peippoain ja korpimaista kotiain oi luulen, että itkin. Vaan hetken kesti tepastus ja leikki juurellani.
Puhun minä poikasille, eipä houkutella Nuoria likkoja tarvitseisi eikä viekotella. Leskiä saapi liikutella, ei se haittaa mitään; Ei saa tyttöihin koskea, hävetä poikain pitää. Eipä tämä tyttö lähe hylkypojan viereen; Hylkypoika viettelee ja saatta mierontielle. Poika rahat menettävi oluehen ja viinaan, Tytöt ei pane rahojaan, kun silkkihin ja liinaan.
Yhteen aikaan ja juuri samana päivänä, valkoiseen silkkihin puettuna ja rusokeltaisilla kukkasilla koristettuna, laski Olga Vasilikin polvillensa André Thorsenin kanssa kreivi Vasilin "rukouskamarissa" hänen palatsissansa Genuan kaupungissa.
Kylä siellä suuri korven koskemattoman keskessä. Talo siellä minulla vanha ja rikas. Käsillään sinua kantaisivat, heimonsa löytölasta, ilosta iloon kuljettaisivat, juhlasta juhlaan, karkelosta karkeloon kiidättäisivät. Vanha äiti minulla, ylen on hyvä ja herttainen, se sinua kuin sukulaistaan silkkihin, samettiin pukisi. Tule Karjalaan, emäntä!
Poika. Elä sinä likan ruoja minua nyt pilkkaa, Vielä minun taskussani hopiatki hilkkaa. Tyttö. Poika rahansa menettävi olvehen ja viinaan; Tytöt ei pane rahojaan, kun silkkihin ja liinaan. Poika. Voi kun olen joutunutki näien likkain varviin, Näistä emmä muuta saa, kun monta mieliharmii. Tyttö. Mahoit olla tulematta, olla kotonasi; Ei sua tänne toivottu, ei tietty tuloasi. Poika.
Hyvääpä oli, suuret kiitokset, sanoi Marja. Mutta Shemeikka ei sittenkään lakannut katsomasta Marjaa. Totta on, mitä isäntä sanoi. Mitä se sanoi? kysyi Marja. Ei suotta omaansa kehunut. Vaan jos olisi hän minun tuo, mikä on sinun, silkkihin hänet sitoisin. Katsomme hänelle korean kaulaan, isäntä?