Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Ei se kuulu kumminkana, ei kuulu kotihin huuto. "Päivän päästä kolmen, neljän, viien, kuuen viimeistäki kohennihin kuolemahan, heitihin katoamahan. Enkä kuollut kuitenkana, en mä kalkinen kaonnut!
Hymyili hyväinen äiti: »Kun saat sa paremman koltun.» Sai poika paremman koltun, pääsi kerran kirkkohonkin, näki hän oikean tapulin, tapulissa kellot kaksi, tuli itkien kotihin, kaihomielin kartanolle: »Oma kirkkoni parempi oli huojuhongikossa. Nyt sekin on minulta mennyt.» Eikä kohdannut enempi, ei elossa, kuolemassa eikä kuoleman takana kaukometsä-kirkkoansa. ER
Ei tahtois enää Sielumme kuolematoin asunnossa Asua synti-riettaassa. Se tuntuu Hänelle ahtaaksi. Hän ikävöitsee Jo päästä pian siihen kotihin, Miss' ilo suur' on, suru tuntematon. KAARLO. Ei kuulu vastausta. Syvästi Tuon töllin asujamet makaavat, Mut rynnäkön teen uuden voimakkaamman. T
Sun synkeän muotos vilaukseksi unohdin, mutta muistan kaikki taasen; kuitenkin sillen muistooni vaan sijan suon, mutta en poveheni. Jokapäiväinen asia tämä oli luonnon säännön ja järjestyksen mukaan eikä enempätä, sen hullu kuvailus vaan melkeäksi tehdä taitaa. Kotihin käy nyt metsämies, joka otuksen hyvän käsitti, mutta kadotti hänen jälleen, aina samalla retkellä.
Sano tuonne tultuasi pimeähän Pohjolahan: 'Kova on kokko kourin saa'a, kynälintu kynsin syöä." Jo kohta kotihin joutui luoksi ehtoisen emonsa suulla surkeannäöllä, syämellä synkeällä. Emo vastahan tulevi kulkiessansa kujoa, aitoviertä astuessa. Ennätti emo kysyä: "Poikueni, nuorempani, lapseni, vakavampani! Mit' olet pahoilla mielin Pohjolasta tullessasi?
Tuo kaunis pajarin poika kulki suurihin sotihin, tasapäihin tappeloihin; tuo impi ihalan illan kulki kaihoten kotihin, kultaristi rinnallansa. Tuo kaunis pajarin poika vihdoin miekkansa veristi oman veljensä veressä; tuli portille pyhälle, munkiksi monasterihin. Tuo impi ihalan illan kauan kaipasi urosta, kesän-mennyttä murehti; meni miehelle hyvälle, vaikk'ei varsin mieluisalle.
kun kuura maahan maalaelee kuvaa siskonsa valkean, mut kesken aivan siveltimestä loppuu tempra-väri; maamiesi, jolta rehu puuttuu, nousee ja katsoo, näkee valkeoiksi kedot kaikk' ympärillään, lyöden lanteisiinsa; kotihin palaa, kaikkialla voihkii kuin raukka, neuvoa mi nää ei mitään; taas ulos käy ja toivon uuden tuntee,
Paista päivä paimenelle, Elä kalanpyytäjälle; Kalamies kaloja syöpi, Paimen parka kuivan leivän, Kuivan leivän kurskehtivi, Otraisen oeltelevi, Kauraisen kavertelevi, Tattarisen taittelevi, Rukehisen ruinoavi, Lemettisen leikkoavi, Vielä parkkisen panevi, Petäjäisen peiputtavi, Kuoren kuivan kurskuttavi, Veen lipillä luikkoavi, Märän mättähän nenässä. Laske paimenta kotihin.
Nälkä sylkytti syäntä, Saattoi vahvan vatsan tuskan Eväslaukku enkelillä, Rahat kartankauppiaalla: Vielä auki kartan kauppa, Tengan verta jäi velaksi. Täytyi Jussin tallustella, Kulkea talo talolta, Atriaksensa anoa, Palasia pakkoella, Tuli kerjäten kotihin: "Varjele vakainen Luoja, Estä niistä enkelistä, Niistä seikoista selitä, Kelmiherroista keritä!"
"Käyn kylläkin, etkös sitä näe?" Ja niin sitä mennä nuhjattiin kotia kohden. Olli viskautui vuoteelle ja Liisa, hoidettuaan pikku Ollin, kiirehti myöskin ison Ollin viereen, kun viimeinkin oltiin kotihin keritty.
Päivän Sana
Muut Etsivät