United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Piti ottaa vielä yksi piika lisäksi, ja mies pajasta, toinen nikkarin verstaasta maan työhön. Vaan eipä Olli sitäkään säikähtänyt, hän ohjasi asioita, kuin mies. "Mikä erinomainen noita se suutarin Olli mahtaa ollakkaan?" arvelivat ihmiset. "Hänellä on onni kaikissa, mitä vain yrittää". Ja niin se olikin.

Sitten menivät Matti ja mummo verstaasen ja keräsivät pojan kapineet ja toisille pojille hyvästit sanottua läksivät astumaan pois. Verstaasta ulos astuessaan täytyi heidän astua tuon ihmisten tappajan yli, sillä hän oli liikkunut ihan kynnysalle. Mummo oli vahingossa satuttavinaan jalkansa sen jalkaan, josta juopunut vähän havahtui ja mörisi: "Tap, tapp, minä tapan kai kaik ihmisiä."

Samaan aikaan kuului jostakin verstaasta toiselta puolelta pihaa akkunan alta säännöllinen kalke, joka piti jonkunlaista tahtia: Rat-tat-tat, Rat-tat-tat, Rat-tat-tat, ilman mitään vaihetusta. "No!" sanoi johdattajani yhdelle näistä kolmesta nuoresta tytöstä. "Kuinka työsi edistyy, Minnie?"

Tähän aikaa kerrottuaan "minä tapan ihmisiä", vaipui hän uneen ja alkoi kuorsata. "Herra on siinäkin paikassa", sanoi mummo. "Aatu, onko mestari kotona?" kysyi Matti siltä pojalta joka juopuneen sällin kanssa oli istunut. "Kyllä minä luulen että hän on kotona!" vastasi poika. Mummo meni verstaasta kamariin, jota käytettiin työnjohtohuoneena.

Vierashuoneen lasi-ovi ei ollut auki; mutta verstaasta pihan toiselta puolelta kuulin heikosti tuon vanhan nuotin soivan, niinkuin se ei olisi koskaan keskeynyt. "Onko Mr. Omer kotona?" kysyin minä, astuen sisään. "Minä tahtoisin tavata häntä pikimmältä, jos hän on". "Kyllä, Sir, hän on kotona", vastasi Minnie; "hänen ei sovi rinnan-ahdistukseltaan olla ulkona tässä ilmassa.

Eilen illalla, kun viikkopalkka maksettiin, oli määräsumma täyteen tullut... Ja eilen illalla, heti verstaasta päästyä, oli kello käyty kellosepältä ostamassa. Katsottuna oli se jo siellä ollut monta viikkoa ennen ... viidestä kolmatta markasta luvassa, ilman vitjoja. Silinterikello se oli, neljällä kivellä käypä ... joka oli yhtä hyvä, kuin jos olisi ollut kahdeksalla.

Niin vähän ne miehet osaa, "talonpoikaismiehet", ojensi hän, arvostella jonkun kapineen arvoa y.m. Ja kun hän viimein tuli kotihin, niin sielläkös ilo syntyi. Isä antoi pojalle viimeiset kymmenen markkaansa lautojen ja parempain nikkari-kapinetten ostoa varten ja sanoi: "Minä rupean nyt vuorostani sinun oppi-pojaksesi. Tehdäänpäs suutarin verstaasta nikkarin verstas!" Ja niin tehtiinkin.