Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Joosefi jalo pakeni Kulki maalle kaukaiselle; Kusta jällen kulkeneepi, Kosk' oli vaipunu vihaaja Kurja kuollunna kuningas, Nopsasti Natsaretihin, Kotiin rientää retkeltänsä: Kuss' oli kuulian isäänsä, Autti työssä äitiänsä Veti vettä, kantoi puita, Autti tehdä astioita, Pelvoksi pahojen lasten.
Hornan liekki, Jos eukon luissa riehut noin, tee puhdas Nuoruuden into vahaksi, jok' omaan Tuleensa sulaa; hävyst' älä puhu, Jos kuuma veri virvoketta etsii, Kosk' yhtä kiivaast' itse jääkin palaa, Ja järki himojen on parittaja. KUNINGATAR. Vait, vaiti Hamlet! Sydämmeni pohjaan Sa käännät silmäni, ja siellä näen Niin mustaa, syvään juurtunutta tahraa, Jok' ikänään ei lähde.
Siis suoraan Kosk' usein pahempaa on pahan pelko Kuin varmuus siitä, sillä varma joko On auttamaton taikka voi sit' auttaa, Jos ajoissa sen tietää mikä samass' Ajaa ja suistaa teitä? JACHIMO. Nuo jos posket Mun oisi, huulten kylpeä; tuo käsi, Min pelkkä kosketuskin ajaa sielun Uskollisuutta vannomaan; tuo muoto, Mi silmän hurjan lennon kahlehtien Itseensä kiintää, voisinko hyi, sentään!
Niinpä, kosk kankaalla pohjonen soittaa, Tähtien loistaes Hyppelee Tapion impien joukko Nuotion ympäril, Ja katoo kuin sumut ja auereet, Kuin myrskyssä sääksien parvi. Sammuvat tähdet ja aurinko nousee Idästä kiirien, Metsäsilt vuorilta kaikuvi kauvas Kuherrus terrien, Ja oksilla pisarat kastehen Nyt kirkkaina helminä kiiltää.
SALADIN. Frankkikaan ei ollut hän? Ei mistään länsimailta? NATHAN. Ei ollut, ei! sen tunnusti hän kyllä. Mieluimmin Persian hän kieltä puhui... SALADIN. Ah, Persian? Mit' enää pyydänkään? Hän on se! oli! NATHAN. Kuka? SALADIN. Veljeni! Niin, aivan varmaan! Rakas Assadini! Niin, varmasti! NATHAN. Kosk' arvelet sit' itse, niin vakuutus täst' ota kirjasta! Ah, käsialansa ma tunnen jälleen!
Hän meni naimisiin puol' vuott' sitte ja ottaa ny' moision, kun mä tul' takas teidän luo. Mielenliikutuksesta vapisevalla äänellä sopersi Jeanne: Sinä siis et enää lähde luotani, lapseni? Siihen vastasi Rosalie: En tietenkään, rouva, kosk' mä jo olen kaikk' sitä varte tehny'. Sitten he eivät vähään aikaan puhuneet mitään.
Hän mulle: »Mies on Provenzan Salvani; hän täällä on, kosk' upeudessaan tahtoi ikeensä alle Sienan kaiken saada. Levähtämättä noin hän käy ja käynyt on kuolinhetkestään; saa siten maksaa se täällä, jok' on siellä ylväs liian.» Ma hälle näin: »Jos sielu, jok' ei kadu, vaan jättävi sen viime hetkehensä, jää alhaalle eik' ylös pääse aikaan
TIMON. Sillä, Ett' uskoani tuet. ALCIBIADES. Mitä, Timon? TIMON. Niin, lupaa ystävyyttä, vaan äl' anna; Jos sin' et lupaa, jumalat sua pieskööt, Kosk' olet ihminen! Ja jos et anna, Sun ruhjokoot, kosk' olet ihminen! ALCIBIADES. Ma kurjuudestas olen hiukan kuullut. TIMON. Sen silloin näit, kun elin onnessa. ALCIBIADES. Nyt näen sen; silloin riemunaika sulla.
Vaan vastahan mik' outo loiste Sielt' ikkunoista hohtelee? "Hän ehk' on terves voiton vuoksi Nyt nuoret siellä riemuitsee! Siell' lauletaan ja viulu soipi, Mä saavuin voittojuhlahan! Tääll' yöss' en viihdy harhaellen, Kosk' avata voin taivahan." Siell' laajan pöydän ympärillä Nuor' istuu parvi paimenten, Ja korven saalis, karhun jalka, On olvikannun viereinen.
Niinkuin rientää uljas urho vasten vainojaa Innoll' aina isänmaansa puoltohon, Niinpä pojat, rauhanmiehet, leiju nostakaa, Kosk' on noussut luonnonvoimat raivohon! Yksin mielin lannistamme luonnonvoimat vimmastaan, Rauhantöitten palveljaks' se kahlitaan. Päivä taikka yö, Lepo taikka työ, Valmis ollos vasten tulta taistelemaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät