United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
JOOSEPPI. Minä laulan. EENOKKI. Ja polje jalkaas. »Kosk' tulit kureerit Ja laitoit kortteerit Ja kysyit: onk's talossa olutta viel'; Ja laitoit kortteerit Ja laitoit kortteerit Ja kysyit: onk's talossa olutta viel'.» Y
Kosk' emme saata piirustuksia tähän nähtäväksi panna emmekä taida musiikkikappaleita uudestaan soittaa, saakoot muistoonpanot tässä paikkansa sillä päällekirjoituksella, jonka opettaja itse oli niille pannut: * Kesämietteitä, mietiskellyt Aukusti Opattinen.
Mut siitä synnin kukat, murheen liljat ma tyystin kitkisin jo ennakolta, kosk' olet päivän sekä riemun laps. MIKSI N
Kaupungissapa taas väki Troian vyöttihe taistoon, ei niin taaja, mut intoa täys toki kiistahan tuimaan, puoltaa lapsia, puolisojaan kova kosk' oli pakko. Portti jo suureks aukaistiin, ulos ryntäsi kansa vaunuin, jalkaisin; kävi ankara ryske ja pauhu.
Mä mitä täällä? Ken mua pidättää? Oi, liian hyvin sanat, mitkä urkin Lenoran suusta, kaikki ymmärrän! Vain tavuittain ne vaivoin esiin sain ja tiedän nyt, mi prinsessan on mieli niin, niin, on sekin totta, älä lankee nyt epätoivoon! »Minut menemään hän laskee, kosk' on parasta se mulle.» Oi, jospa sydämessään tuntisi hän intohimon, joka syöksis minut ja minun onnenikin perikatoon!
Niin Halli meidän tallista Myös seuraa polkuamme, Ja todistaa sen haukunta Vaan että ratsastamme. Mainioisuus. Sekä suurill' ett' pienillä silloilla Monenlaisia näet Nepomukkia: Rautaisia, puisia, kivisiä, Jätin korkeita, nukkeen-pieniä. Kaikki kumartaa heitä, kosk' sillalla Pyhä Nepomuk heitti henkensä.
Kosk' oli aika joutununna, Määräpäivät päättynynnä, Saattoipa sanan edellä, Kantoi kaunis Gabrieli, Herran enkeli ihana, Natsaretin neitoselle, Maarialle mielehisen: Tulla Luojan tuottajaksi,
Minä onneton. Odota, jo tiedän: Koskan kaikki päivät päätän, Ann' mun autuaast' nukkua. Hampaat kalisevat suussani pelosta. Koskan kaikki päivät päätän, Ann' mun autuaast' nukkua. Kuolon kautt' Olet sinä sentään kauhean kovasydäminen, ei, ei, minä jatkan. Koskan kaikki päivät päätän, Ann' mun autuaast' nukkua. Kuolon kautt' kosk' maailman jätän, pyhäis joukkoon joukkoon joutua.
Rupes estähän emäntä: »Kosk' on herja herjennynnä, Naaraskissa naukumasta, Niin nyljen nahattomaksi, Siitäpä tulisi sievät, Turkin puuhkat pulskiammat.»
Tok' vielä viipyy kelmee ampuniekka, Viipyy häitä katsellen, Kosk' morsian se nuori, ihmeenkaunis, Tanssiss' väikkyy raueten, Ja morsius-myrtistä Haju käy ympär, Ja saarnisto hymisee ihanast' soitost' Pois ryntäävi hän viimein äänetönnä Halki puiston pimeän Ja seisoo sammaleisell' kalliolla Keskell' öistä männistöö; Kiväärinsä leimaus Valkasee metsän, Ja kuolleena kaatuu hän mäntyen juurell'.