Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Mut kosk tumma puol-yön valo pohjaa Kuusten tutkaimille hengittää, Huoneens sauvuvilla raunioilla
Lain kovuutt' emme sentään käyttää tohdi, Kosk' on hän lempilaps tuon hurjan rahvaan, Jot' ymmärrys ei johdata, vaan näkö, Ja joka punnitsee vaan rangaistusta, Ei itse syytä. Kaunistukseks täytyy Tuon äkillisen lähdön näyttää aikaa Jo hankitulta. Vaaralliseen tautiin Vaan vaaralliset apukeinot auttaa, Jos mikään auttaa. Kuink' on käynyt?
Emmehän me sinusta kiinni pidä. JAARA. »Ah, kunne kulkenen, Kosk' tuskaa tuntenen, Mun syntein suurten tähden? Ah, kusta avun löydän? Ei taida kaikki maailma Mult' huojentaa tät' vaivaa.» TOPRA-HEIKKI. Niinpä sinä rohkaiset itseäsi ja seuraat meitä. Etkä rasita mieltäsi turhilla. Niistä ei kumminkaan mitään hyötyä ole. Päinvastoin pikemmin. Ylös nyt! JAARA. Minä nousen, minä nousen.
Hirmuisesti riehuu korkeus ja syvyys: Tulen välkkynäss', kosk' karkeleva laine Haaksen rintaa lyö ja ylös roiske lentää, Näet kuvan, niinkuin korkee hyyrtehinen Talven koivu, hetken väikkyilevän ilmass'; Mutta samassa se kaatuu, valelevi Laivan kannen vedell' kuohuvalla. Tulen välkkynässä miesten kasvot loistaa Kelmeät kuin peikkoin, epäilyksen vimmast' Väännetyt, ja kätens' lannistua tahtoo.
Uneksumisen nyt kertoo tahdon, Joka muistostain ei pakene; Vielä kosk se aatuksiini johtuu, Päädyn ihmeellisiin tunteisiin. Näin oil unelman: Kaukamaissa, Vierahissa yksin harhailin, Kävin vuoret, kävin pimeet laaksot Tietämättä mihen tarkoitin. Muistui viimein mieleheeni aika, Minkä vietin kototantereil Seuras armahimman nuorenimmen; Povel viattomal vietin sen.
Kosk' oli tullut ryytimaahan, Eroitti opetuslapset, Itse kulkeepi edemmä, Kanssa kolmen kiiruhtaapi. Pyhä Pietari puheli, Jaakobi jalo saneli, Sekä jutteli Johannes: "Mit' on mielesi suruinen, Sydämmesi surkeainen?"
"Eipä mennyt rikki sentään," Huusi iloisesti vain. "Kyllä sulle paikan näytän, Kosk' et pysy povessain." Maistoi kerran, kohta toisen, Pulputteli pullostaan, Pisti pian pullon moisen Poskehensa kerrassaan. Nytpä kuohui kirnu kurja, Koskena se kohisi, Muori mänttäsi kuin hurja. Vaahdoten voi sohisi.
*Forella*. Tulen sulle rouvaksi. *Prinssi*. Mitä? Ootko Forella? Se on nimen todella. *Prinssi*. Taivas, olen petetty? No miks et jo lähesty? Kosk' on hidas kulku miehen, Menen vastaan puolitiehen. Teidän armonne, on vielä Tyttö kovin lapsekas, Vaan se talttuu elon tiellä... *Forella*. Tulen rouvaks, tulenpas. Ole vait! Vai ole vait? Mitä mamman kielto tiennee, Pappi meidät vihkii kait?
Taisteli kureetit Kalydonin muurien alla kanss' Aitolian aimojen, kaas urot urhoja kilvan, vallata kaunoisen koki kureetit Kalydonin, tarmoin varjelivat sitä taas Aitolian miehet. Näillepä nostanut tuon tuhonuhkan ol' Artemis ylhä suuttuen, kosk' ei vainiomaall' elouhria hälle polttanut Oineus; muut ikivallat kaikk' oli saaneet alttariatrian, vaan jäi korkean Zeun tytär ilman.
Ei tiedetä, kosk' kylmää päivä tuo, Koht' turmella voi kalliin viljan halla, Koht' uhkaa vihamieskin, surman tuo Ja kansan lyö kuin hongan kankahalla; Vert' itkee sydän, tuskahuudot soi: Näin, ystävät, se riemu mennä voi.
Päivän Sana
Muut Etsivät