Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Valta teillä Ain' olkoon ajaa maasta puoltajanne, Siks että oma tyhmyytenne, jok' ei Käsitä mitään, kunnes äilön tuntee, Kosk' yhä riidass' eläen itse ette Te itseänne säästä, myypi teidät Katalan kurjiks orjiks kansan käsiin, Mi teidät voitti miekan iskutta! Halveksuin selkäni ma käännän teille Ja Roomalle: on muuallakin mailmaa. AEDIILI. Nyt kansan vihamies on poissa, poissa!
Etpähän ollut ottanut, kosk' oli jäniskin käynyt, sanoi Liisa ja kehaisi vielä, että se oli hänen onnellaan sinne mennyt ... eikä ollut muuta kuin yksi jälki ... ihan suoraan metsäsaarekkeesta niityn poikki ... eikä vanhaa polkua mitään. Ei Matin enää tehnyt mieli mitään puhua, kun kuuli, että oli jänis ihan suoraan käynyt kesälliseen lankaan.
Niinpä purjehtivi kaunis kerijoukko Joutsenvenheillänsä ympär rauhansaarta, Ja kosk' viimein täytetty on iloretki, Maalle astuvat he iloleikkiin toisiin. Mutta usein puitten juurilla he istuu Vasten rintaa aleskallistuneell' päällä; Tyyneest', armaast' tuijottelee katsantonsa Mietiskellen hiljaisessa ikävyydess'. Miksi ikävyydessä he uneksuvat? Miksi ihanasti kallistuvi päänsä?
Mut kaatuneen sankarin sielu On astunut korkuuden linnaan, Ja, hymyen autuaass' rauhass', Hän katselee tannert' allans: Siell' torvi soi, Ja trumpu pauhaa, Ja kumisee kultanen kangas, Kosk' Tuonelan enkeli niittää.
Virkkoi noin hän veljelleen; tämä muutti jo mielen, oikea kosk' oli neuvo, ja malttihe. Koht' ilomielin kumppanit riisuivat hänen varreltaan sopavasket. Vaan nyt Nestor nousi akhaijeja noin puhutellen: "Voi, suru suuripa totta jo koituu maalle Akhaian!
Lausui vanha lautamiesi, Puhui suusta puhtahasta: "Mik' on virka vierahalla, Kosk' olet kovin korea, Vieras vikkelän näköinen?" Pietari pian sanoopi, Naurusuusta naukaiseepi: "Olin ennen ompelia, Taitava takin tekiä, Selän leikkasin lyhyyksi, Piirsin körtit pitkälläiset, Nostin kairat kainaloihin." Kannettihin kangaspakka, Kahen hengen kannelmoinen.
KUNINGAS RICHARD. Ma tässä mietin, miten vertailin Maailmaan tätä tyrmää, missä elän; Mut koska maailma on väkirikas, Ja tääll' ei muuta luotua kuin minä, En sitä voi, mut valmiiks sen ma haudon. Ajuni tulee vaimoks sielulleni Ja sielu isäksi: ne siittää sitten Alati lisääntyvän aatossarjan, Jok' asuttaa tään pienoismaailman Oikuilla mailman lasten tapaisilla, Kosk' aatokset ei mitkään tyydy.
Kosk' ikivanha Isänen pyhä Vakavin käsin Pauhaavist' pilvist' Leimuvat tulensa Luo yli maan, Ma suutelen viimeistä Vaippansa helmaa, Kauhua lapsen Povessani. Sillä verroille Ei pyrkikö jumalain Ihminen. Jos ylös hän kohoo, Tavottaaksensa Kiireelläns tähtiä, Jo leijoileepi Hän horjuvin jaloin, Ja leluks hän joutuu Pilvein ja tuulten.
Taitaa olla jyväin maksussa, kosk' on säkkejä reessä ... sano, että tulee ulko-oven kautta. Rovasti istuutuu keinutuoliinsa, panee piippunsa lattialle pöydän jalkaa vasten pystyyn ja rupeaa juomaan kahviansa. Mutta aina hän vähän väliin ojentautuu taapäin, jotta näkisi harakan ja Matin hevosen. Eipä se nyt uskallakaan enää...
Mielestä hänt' en minä poistaa voi! Tiedätkös, usein häntä uneksin; Mä häntä taas nyt nähdä tahtoisin! LIISA. Ai, Aina! vaan jos vaari tietäis sen! AINA. Ken ties sen kerron vielä vaarille! Kosk' onnellinen siitä olen ma, Niin varmaan vaarinikin ilon saa. LIISA. Et suinkaan, ei! Hän siitä kuolla voisi! AINA. Kun vaara ohi on? Ei hätää oisi!
Päivän Sana
Muut Etsivät