tyyneest

Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025

Niinpä purjehtivi kaunis kerijoukko Joutsenvenheillänsä ympär rauhansaarta, Ja kosk' viimein täytetty on iloretki, Maalle astuvat he iloleikkiin toisiin. Mutta usein puitten juurilla he istuu Vasten rintaa aleskallistuneell' päällä; Tyyneest', armaast' tuijottelee katsantonsa Mietiskellen hiljaisessa ikävyydess'. Miksi ikävyydessä he uneksuvat? Miksi ihanasti kallistuvi päänsä?

Aleksis Kivi - Runot; Lyhyet kertomukset