Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
»Nuorasta» on se hyöty Juteinin mielestä, että »tällä kuormat köytetähän, ett'ei hukkahan hajoile; nälkä nuoran pätkäisellä vähennetään vatsassamme kiristettäissä kupeita; tämän kautta tyhmä mieskin, joka tuhlaa tawaransa, pääsee awun anomata pian pitkästä pahasta, kosk' on pannut paulan mutkan kahden kerran kaulahansa.»
TIMON. Nyt muistan, herra, että tässä taannoin Kehuitte raudikkoa ratsuani: Se pitäkää, kosk' on se teille mieleen. 3 YLIMYS. Ma pyydän, jalo herra, anteeks suokaa. TIMON. Sanani saitte; tiedän, ettei muuta Kehua oikein voi, kuin mitä mielii; Omistani arvaan ystäväini halut; Vakaasti haastan. Kohta teillä käyn. KAIKKI YLIMYKSET. Oi, kenpä oisi tervetulleempi!
Hovi tundee tämän tuskan, muurit kohta murenevat, vuoret hi'estä hikoovat, kosk' on Herra kontillansa, itse meidän isändämme, valvoissansa vaipan alla Rouvans' kanssa riemuisesti, saanut tikun sormehensa, sängyn tolpasta säröisen.
Vaan osallisna heidän rikoksiinsa Kosk' ollut Samarian kansa on, Niin kirouksesta heihin sattuvasta Se myöskin osan saa, niin totta kuin Vanhurskas Jumala on Jahvemme. KANSA. Me osallisna rikoksissa! Kuinka? MIKA. Min kiitosuhrin teiltä Jahve saa? Isänne kantoi majaa Molokin; Te rakennatte Baalin temppeleitä Ja monta alttaria synnille. KANSA. Me rakennamme? MIKA. Tuoss' on temppeli!
Sitä kysyt, vaikka Lastemme sydän-veret tippuvat Sun käsistäs ja ystäväimme hurme On huulillesi, julma, hyytynyt! PISPA HENRIK. Kosk' olet nähnyt kädessäni miekkaa? Ma olen rauhan mies ja rauhan sanaa Ma saarnaan nimessä sen Jumalan, Jok' ompi rakkauden Jumala Ja rauhan. Taikka miksi tulisin Näin aseetonna aseellisten joukkoon, Jos julma olisin, jos haluni Ja hankkeeni ois verta vuodattaa?
KUNINGAS RICHARD. Menemme itse mukaan tähän sotaan. Mut kosk' on kirstu liian auliuden Ja hovinpidon vuoksi hiukan kevyt, Niin pakko pantata on valtakunta; Ne tulot meille ensikäteen riittää.
Kyllikseenpä jo nauraa saa hiuskaunot akhaijit, luulivat aimon kai eelt' astuvan, muhkea kosk' on muotosi, vaan väki puuttuukin, povi pontta on vailla.
Välistä lauloivat he myöskin, vasarain mukasoitolla, jonkun kaksi-äänisen laulun; mutta useimmiten keskeyttivät he sen jo puolivälissä, kosk' eivät tienneet, olisiko hauskempi laulella vaiko puhella. "Hei Kersti! Me molemmat, sinä ja minä, olemme nykyjään ainoat miehet näillä seuduin.
Nuori emäntä haki säilikön päältä virsikirjan ja istui hänen viereensä tuolille. »Mitähän se nyt valitsee?» ajatteli Uutela, joka oli katseineen seurannut hänen puuhiaan. Nuori emäntä alotti: »Sen suven suloisuutta Mä kosk' ajattelen.» Hän pysähtyi ja katsahti Uutelaan, ikäänkuin nähdäkseen mitä toinen siitä piti.
"Kosk' eivät lappalaiset uskalla koskea kanttoriin, niin eivät he uskalla meihinkään koskea." "Varo sinuas, André!" pyys Olga. "Varo sinuas, kun Kautokeinoon tulemme. Vaatia taivasta taisteluun kanssansa, saa koston." "Saamme nähdä," sanoi André. Tunturiretki alkoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät