Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Itseeni nähden täyttää voin sun toivees: oon Guido Guinicelli, puhdistaudun, kun kaduin ennen kuolinhetkeäni.» Kuin tuskassa Lykurguksen kaks poikaa nuo tuta mahtoi, kun he äidin näki, niin tunsin, vaikk' en ehkä heidän verroin, nimeltä kun nyt kuulin tuon, ken oli mun isäni ja muiden meikäläisten, joilt' armas syntynyt on lemmenlaulu.
Ja hän saapui Hämeen maille, kuuli, synnyinmaa miten kumahteli alla orhin kavioiden, näki Hämeen harjuilta väljät veet, ja hän tunsi, kuinka pihka tuoksui Suomen suurilla kankahilla, ja hän päätyi Lepaan kartanohon, siellä vieraili viikon, kaks.
Kaks poikaas missä? Missä ilon päiväs? Ken nöyrästi nyt polvistuu ja sanoo: Jumala varjelkoon kuningatarta? Miss' imarat ja pokkuroivat päärit? Miss' ympärilles tunkeilevat joukot?
Näätpä haamun sentään vielä Kalliolla vaahtoisalla, Nuorukainen viipyy siellä Yksin kolkoll' iltamalla. Syksypilven myrsky vinkuu, Tuot' ei ollenkaan hän säiky, Hiuksihin jo hyrsky sinkuu, Vaan ei paikaltaan hän väiky. Valkotyrsky rantaa ruhtoo, Ryntää hänen rinnoillensa, Oi, vaan haamuaan se huhtoo Itse läks' hän haaveinensa. Kun on sointu sydämissä, Oi kuin kaks' on yhdenmoista!
Kaks verikoiraa, sinun sikiöitäs, On tässä vieneet veljeltäni hengen. Pois kuopasta, ja tyrmään heidät viekää! Siell' olkoot, kunnes heille kidutukset Ma keksin ennen kuulumattomat. TAMORA. He kuopassako ovat? Kummallista! Kuink' äkkiä ne murhat tulee ilmi!
Ties emo ennustaa, Thetis, äitini kuuleajalka, salliman arpaa kaks mua saattavan kuoloa kohti: tänne jos taistelemaan minä jään liki linnoja Troian, en kotitielle ma koskaan käy, mut saan ikimaineen; vaan jos lähden pois sulo-syntymämaalle ma jälleen, hukkuva maine on multa, mut eess' elinaika on pitkä, eik' ole koittava kohta se päivä, mi päättävi tieni.
Kaikki kaksikymmentä, herra varusmestari? St! st! Neitokainen, neitokainen! v. Mitä se merkitsee? Yks kaks se sujahtaa sormeen, herra varusmestari? v. Mikä teillä on? Neitokainen, neitokainen, ymmärtänee hän kai leikkiä? v. Werner, et suinkaan lie unohtanut, mitä olen sinulle usein muistuttanut, että on eräs asia, josta ei koskaan pidä laskea leikkiä naisten kanssa?
Et toivoa taitais sa enää muuta kuin että makkarat kiertäisi viinipuuta! Jos tahdot taiten vaeltaa, kaks säkkiä sa kanna. Sa kokoo toiseen tavaraa ja toisesta sa anna. Niin teet sinä tavalla oikean prinssin, joka ryösti ja onnellistutti provinssin. Kuka mies on kelvoton kerrassaan? Ken ei käskeä voi, ei totellakaan.
Ei tapa kuolleiden noin käydä.» Vastas Oppaani hyvä, yltäin ryntähisin kentaurin, kussa luontoa kaks yhtyy: »Elävä on hän, totta yksin hälle mun kuilut tummat nää on näytettävä, tuo hänet tänne Sallimus, ei huvi. Tään uuden tehtävän ken mulle uskoi, hän saapui hallelujaa laulamasta; tää mies ei rosvo ole, enkä minä.
Jo luullen; "kaikk' on loppunut", levossa maattihin; mut unessa kun parhaillaan hopeita, kultaa näemme vaan, "aseihin!" huutaa vartio, ja siin' on Kulnev jo. Tai Ryssäin teiltä kaukana kun kuormain kanssa kuljettiin ja syötiin, juotiin parhainta ja oikein ahmattiin, paraasen riemuhun yks, kaks saa Kulnev kuokkavierahaks, ja tomupilvi pölähtää, ja keihäät välähtää.
Päivän Sana
Muut Etsivät