United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaks lempiväistä milloin Eroaapi toisistaan, On murhe suuri silloin, Suru suurin päällä maan; Ja kaihon ääni soipi vain: »Hyvästi ijäks, armahain!» Kun tunsin, että multa Eroaisi armas pois, Oli niinkuin päiväkulta Kadonnut taivaalt' ois, Ja outo kuiske kuului vain: »Hyvästi ijäks, armahain!» Kaikuja muilta mailta I, 1907. H. Heine. Hiljaa helkkyy sielussain Armas sävelkaiku.
Täyttämä sankarien, sotavaunujen koht' oli tanner vaskenvälkkehinen, kumu kuului jalkojen alta joukkojen ryntääväin. Valiointapa kaks urohista kiihkoin riensi nyt ottelemaan välimaall' esirintain, Aineias, kera Ankhiseen, sekä aimo Akhilleus. Ensiks Aineias kävi tuimana päin. Kypär' ylväs heilui harjoin hulmuavin. Oli ankara kilpi suojana ryntähien, kädess' uhkasi vaskinen keihäs.
Muutamat, jotka melusta säikähtyneinä katsahtivat ulos ikkunoistaan, ja samoin myös yks tai kaks sivukulkijaa, jotka vetäytyivät syrjemmäksi pois tulisoihtuin valosta, ettei heitä myös ruvettaisi pahoin pitelemään, näkivät omin silmin, kuinka meidän naapurimme kanssa meneteltiin keskellä kaupunkimme katua.
BRUTUS. Volumnius hyvä, tule! Sana kuule! VOLUMNIUS. Mik' on se, herra hyvä? BRUTUS. Tää, Volumnius! Caesarin henk' on öisin ilmestynnä Kaks eri kertaa mulle: Sardeess' ensin, Ja nyt Philippin luona viime-yönä, Nyt aika täys' on, tunnen sen. VOLUMNIUS. Ei, herra!
"Jos lyönkin joskus, ken sitä kummaksuu? teen niinkuin tekin teette ja moni muu; vaikk' yksin löisittenkin, mä mairetyön suon muiden tehtäväksi ja myöskin lyön." "Tuon vieruskumppanuuteni kunniaks on kaikkein nähdä mälliä suussain kaks; vaan halpaa jos se kunnia teistä ois, voin toisen mällin suustani heittää pois." Ja Konow silmin katsovi säihkäävin: "Mies oiva oot ja saakelin ylväskin.
Noin istuu kerran virkahuoneessaan, vain kaks on kirjuria seura muu, vait istuu, murtuneena muodoltaan, myös toiset vaientuu. Sois hetken, pienen hetken levokseen; se liikaa on. Jo ovi aukenee, soturin samall' asesaattoineen hän eessään havaitsee.
Herra von Weissenbach panee rahansa uuden pankin asioihin ja ajattelee luultavasti: siinä kasvavat ne kaksin ja kolminkertaisiksi, ja yks kaks, mennyt oli kaikki, mitä hänellä oli, ja ihmiset sanovat: menipä vielä enemmänkin.
HOOKON. Missä on sanansaattaja? Tässä, herra kuningas. HOOKON. Mikä oli syy surmantekoon? SANANSAATTAJA. Sitä ei kukaan tietäne. He puhuivat lappalais-verosta ja yks kaks hypähti Antero seisaalleen ja iski häneen kuolinhaavan. HOOKON. Olivatko he ennen riidelleet? SANANSAATTAJA. Joskus.
Hah, se oli ilkeätä. En tuntenut enää koko poikaa. Ja sitten hänen piti päästä naimiseen heti paikalla. Yks, kaks, kolme! Ei auttanut mikään. Tyttö oli jäykkä nainen ... vaikka vaan köyhän lesken tytär; isä oli ennen maailmassa ollut merimiehenä, sanotaan ja jäyhä riiviö... Mutta Annakaan ei tahtonut erota Bårdista.
Ei loistosta myös lukua Hän pidäkään, kosk' ohjan Elolleen taivas antoi näin: "Oo kaino, kasva lemmessäin!" Hän, vaikka vuoroin kylmä on, Vaan yhä voittaa mielet, Ja häntä, kosk' on nuhteeton, Ylistää kaikkein kielet. Mutt' impi milloin laulelee, Riemusta syömmet sykkäilee. On kosijoita hällä kaks: Lapsuuden tuttu toinen, Vaan tääkin käy jo kalseaks, Ei sovi hälle moinen.