Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Nuo kävi ryhmiin kaivannon välimaalle ja muurin, valkean laati ja iltaisen kukin vartio laittoi. Kaikk' Agamemnon vei nyt kattons' alle akhaijein vanhimmat pitoatrian mielt' ilahuttavan ääreen; ruokiin ryhtyivät nämä valmiisiin, valioihin.
Seitsemäs kohtaus. Ken leikkiin rupee, leikin kärsiköön, Ken miekkaan tarttuu, miekan kautta kaatuu; Kaikk' ohjatkohon Luoja! Mihin jäinkään? KOLMAS N
Vaunuilt' astuivat he nyt kuullakseen, mitä heille 492 Hektor haastoi, suosima Zeun, kädess' uhkea keihäs; kyynäränmittaa tuo ykstoist' oli, pääss' ota välkkyi vaskinen; varteen kultainen sen suovero liitti; peitsen tuon nojass' alkoi noin, sanan sankari virkkoi: "Troian kansa ja Dardanian sekä kaikk' apuheimot!
Voi Herra! Kuinka moinen mies Kaikk' aattelee ja kaikki ties! Hänen eessään seison häveten Ja vastaan vainen jaa tai en. Oon tuhma tyttö parka mie; Miks' minuun mieltynyt hän lie? Metsä ja vuorenluola. Ylhäinen henki, annoit mulle kaikki, Mit' anoelin: oot mulle näyttänyt Sä kasvos leimuvaiset; etkä suotta, sillä Soit suuren luontos mulle valtakunnaks, Soit voimaa tutaksein ja nauttiaksein tuota.
Teukros kuulupa noin nyt virkkoi, vastasi hälle: "Korkea Atreun poika, äl' yllytä, sill' olen kyllä innokas ilmankin. Minä en, kunis voimani riittää, vaanimahan väsy, vaan yhä jousell' urhoja surmaan, siitä kun ahdistaa päin Troiaa heit' alotimme. Lasketin kahdeksan otapitkää nuolta jo heihin, urhojen ryntäisiin kaikk' upposivat asenopsain, tuotapa raivoa koiraa ei toki nuoleni nouda!"
Ole huoleti, Mun sisarein, käy toimeen vakavasti. ELMA. Mä ankarasti panssaroittuna Nyt seison tässä; peli alkakoon. Ja jospa oiskin mieli synkeä Kuin syksyn yö, niin ilon naamarin Nyt murhekasvoilleni panna tahdon, Ja mitä katkeraksi sydän kuiskaa, Sen ilmoittakoon ihanaksi kieli. HANNA. Kaikk' onnistukoon! Mut isäs, luulenpa, jo lähestyy.
Toisena Antilokhos taas Mermeron kaasi ja Falkeen; sai Morys, Hippotion tuta Merioneen tuhopeistä, löi Prothoonin, löi Perifeteen hengeti Teukros. Uumiin urhojen pään Hyperenorin taas Menelaos keihään iski, ja suolet kaikk' ota raatelevainen ratkoi hältä, ja suust' ison, hurmett' uhkuvan haavan kiitäen karkkosi sielu, ja laskihe yö yli silmäin.
Siispä, Olympon Zeus, sinä nyt vala korkea vanno, ett' ovat ympäryskansat kaikk' alamaisia sille, jonk' emo saalahanaan tänä päivänä saattavi maalle heimoa urhojen, jotk' ovat itse sun juurtasi ylhää. Virkkoi noin; mut Zeus kavaluutt' ei keksinyt lainkaan, vaan valan vannoi tuon; katumoiksipa totta se kääntyi.
Kerta kun, ylläni tuo, erilaisena hiukkasen kuin muut maatytöt, kirkosta käyn ja kun portaillen pysäynnyn, lämmöstä hehkuen, sievänä näin, koreampana muita, ääneti kaikk' kadesilmin he silloin vilkkuvat varmaan. Vaan kun saapuu luo nimismies rikas, arvosa herra, pöyhkänä, ylpeillen, ja kun muut hänt' arkoen väistää, kättäni suutelemaan hän jää, niin vanha kuin onkin.»
Voi, kurjaa tilaa! mieltä kalman-mustaa! Voi, paulottua sielua, mi vapaaks Yrittää, mutta takertuu vaan yhä! Avuksi, enkelit! Nyt toimeen! Nöyriks, Te jäykät polvet! Sydän raudan-kova, Käy pehmeäks kuin rintalapsen suonet! Kaikk' ehkä muuttuu hyväks.
Päivän Sana
Muut Etsivät