Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Surun lievitys ja riemun riemu, Isä, puoliso ja veikko, varjo, Hänen kanssaan sulta kaikk' on mennyt, Kaikk' on mennyt, ei oo mitään jäänyt."
Hän vartoi: tyttö läheni, kuin sanan saanut ois, niin suoraan, tyynest', ääneti, kuin henki häntä tois, hän tuli. Paistehella kuun nyt silmä sattuu kaivattuun. Hän näkee, nimen huudahtaa, ei sanaa vastaan soi; hän syliin hälle suikahtaa, syleillä ei se voi; puhkaistu rint' on riutunut, kaikk' ääneti ja kuihtunut.
Geenualaiset puoliahan piti leijonan-innoin, Kaksipa Mauria on koht' yhtä Itaalialaista, Kaks merirosvoa täys-asehista ja harjaunutta; Kauvoja kestänyt ei, kun rauhaisat merimiehet Kaikk' oli kaatunehet tai kahleiss' syöstynä ruumaan, Ei toki kaikki: Giovanni on haavaumatta ja vapaa, Vaikka jo häntäkin uhkaelee verisurma ja vankeus.
Hyvinkin ehätät sinne Kekriaaton juominkihin. Silloin yöuni on raskas, Kaikki nukkuvat hakoina, Pää pökerö, mieli tylsä. Siellä sirkkana sirise, Vaikk' oletkin kaunis käärme. ILLI. Ihanasti haastat, urho. KULLERVO. Kaikk' unessa Untolaiset Juovuksissa kun rypevät, Silloin mulle tuo sanoma, Hiivi noitana. Jytäkkä Silloin nouseva on julma, Veljien verinen kylpy. ILLI. Tottelen, Kalervon poika.
Hälläpyörä keväällä 1870; Kaikuja Hämeestä 1872. k. 5/4 1870. Tuoll' ulkona on kirkas, lämmin nyt, Yön kahleet juotteistaan on hellinnyt, Luonnolta kolkko ruumispeitto raukee. Kaikk' uuden elon, uuden kiihkon saa, Hengelle uudet rientoalat aukee: Tää tietää juhlaa, rauhaa ennustaa. Ken arvas sortaa nämät luonnon lait!
Hän minut vaivaan, vaaraan, kunniaan taa taivaanrantain käskeköön tai suokoon all' lehtoin tyynten mulle kultalyyryn ja rauhan laulajaks mun vihkiköön: oon hänen, muovaillakseen saa hän mun; kaikk' aarteet sydämeni hänen ovat. Ah, kyvyn tuhatkertaisenkin mulle jos Luoja soisi, tuskin sittenkään tunteeni syvän voisin ilmi tuoda.
Mait', metsä vieriellen, Mun virttäin viserrellen Niin paikast' paikkahan! Ja tahdiss' kaikki liikkuu, Ja muodossa, näät, kiikkuu Kaikk' minuss' ainian. Ma tuskin oottaa taidan Ens heinää luona aidan, Ens kevätkukkaista. Net laulelen ma silloin, Ja talvi tulee milloin, Viel' noita muistan ma, Eip' estä lumi, halla, Ma laulan kaikkialla Jo kukkii talvi tuo!
Atreun poikapa kiihtäen riens aseparvien kesken: "Ystävät, olkaa miehiä nyt, uromielt' osotelkaa, 529 kunnostaukoot kaikk' asekiistass' ankarin kilvoin. Kunnostauvia näät useampia jää kuni kaatuu, vaan tuhoansapa maineeton ei väistyjä vältä."
Tuo nojanansa hän lausui noin nyt akhaijien kuullen: "Ystävät kaikk', urot Argos-maan, asekumppanit Areen! Zeus ylivaltainen minut raskaall' löi lumehella, armoton, vaikk' ikivahvan soi sanan, että en ennen korkean Troian sorruntaa kotimailleni matkais. Vaan nyt pauloikin pahaneuvoisesti ja käskee häätyä pois häpeällä jo melkeän mieshukan jälkeen.
Mutta se mies, joka tarpeekseen sai viiniä, ruokaa, päivän kaiken päin vihamiehiä iskeä jaksaa, rinnass' uupumaton sydän uljas on, jänteret vankat ei väsy ennen kuin kaikk' ottelemasta jo erkee. Ympäri leiriä siis väki käskeös atrian laittoon. Lahjat kansain pää Agamemnon taas kokouksen keskeen saatelkoon tähän, ett' omin silmin akhaijit nähdä ne sais ja sa niill' ilahuttaa itsekin mieltäs.
Päivän Sana
Muut Etsivät