Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
AKSEL. Voi, piispa, mitä sanot? Jumal' armas! Mun Valpurin'! Hän vaalenee. Oi, neidot! Oi, ei se mitään. Vähän päätäni. Mun pyörrytti. Mua tue, Svanhvide! Pian se Ohitse menee. AKSEL. Ristilapsekset? Niin, vel' ja sisar eessä Jumalan. AKSEL. Niin onko? Näytä, sinä julma Juutas! Valehteletko? Näytäppä, myös Aksel Lukea osaa. Kaikk' On hukassa! VALPURI. Ei, ei! On hukassa.
Tää kaikki, kaikk' onhan unta vain: mun aatteeni armahimmat, mun henkeni heleä morsian, tuon suudelmat tulisimmat, hän, hän, satavuosiks mi sekunnit loi ja minuutit miljoonaksi, joka yhdellä sydänyö-katseellaan tomun tään teki jumalaksi!
Siis heti pantakohon valikoituja miehiä käymään Peleun poian Akhilleun luo nyt vitkaelutta, tai valikoin ne ma itse ja toimeen suostuvan toivon. Foiniks, suosima Zeun, etumaisin, johtaja olkoon, seurana Aias aimo ja oiva Odysseus sitten; airuist' Eurybates sekä myös Odios kera menkööt. Käykää nyt käsivettä, ja hartaus äänetön olkoon, Zeut' anokoot Kronossyntyä kaikk' avun, suosion suomaan."
Henkemme; maamme, kaikk' on Bolingbroken; Ei muuta meillä omaa, kuin vain kuolo Ja tämä pieni muru kuivaa maata, Jok' on vain multakääre luillemme.
Vaan kun tuli kolminaisuus, Muut kaikk' oli katoovaisuus; Huusin kolminkertaisesti, Vaikka kuinka mailma esti: "Jumalan kolm'yhteisen Kiitos olkoon ijäinen!"
Siihen viimeisen virumaan minä löin, ja akhaijit Buprasionist' ohjasi pois sotivaljakot vinhat; kuului Zeun jumaloist', urohistapa Nestorin kiitos. Noin uros urkenemaan olin muinoin. Mutta Akhilleus uljas on vain iloks itselleen; viel' itkevä totta kyynelet karvaat lie, sotikansa kun sortunut kaikk' on.
Kumpi on voittaja siinä ja kunnoltaan etevämpi, saakoon, saatelkoon hänet aartehineen kotihinsa, vaan sopuliiton teemme me muut, valat vannoen vahvat." Lausui noin, ja he vait oli kaikk', ihan ääneti, vihdoin virkkoi vuorostaan sotaärjyinen Menelaos: "Myös mua kuulkaa nyt, mure karvain mullepa koitui.
Luojaansa, kiros äitiä ja isää ja ihmisheimoa ja paikkaa, aikaa ja siementä ja syytä syntymänsä. Kaikk' yhdessä he, ääneen itkein, sitten rannalle saivat kamalalle, joka jokaista vartoo, ken ei pelkää Herraa. Tulisin silmin heitä Karon tarkkaa, kokoilee kaikki purtehensa, selkään lyö sitä airollaan, ken vitkastelee.
Moni laiva jo syössyt on kuiluhun, Kadoten sen pyörteisiin, Ja raidin ja maston pirstotun Kaikk'=ahmiva aukko nyt tuo näkyviin, Ja selvemmin yhä kuin humu myrskyn Lähemmäks lähenee yhä pauhu tyrskyn. Ja se riehuu ja kiehuu ja kuohuu ja käy, Tulen lailla min ves' sokasee, Ylös pilvihin vaahto se huuruna käy.
Niin myös olkohot myöhään raikahuneen lauluni teelmät, Maallein joita ma nöyräst' tarjoelen, virtteni veelmät, Joihin koottuna kaikk' on rakkauten': syntymämaan Nuoriso käyköön poimimahan hintelät heelmät! K
Päivän Sana
Muut Etsivät