United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yöllä oli kylmennyt, sukset luistivat hyvin ja Rakki hyppeli iloissaan kilpaa eteenpäin kiitävien metsämiesten kanssa. "No, Rakki, näytäppä nyt, löydätkö tänään mitään! Hae nyt!" ja sitten porhallettiin halki laakson pauhaavaa koskea kohti. Pian oli tultu kosken rannalle.
Ymmärrätkö, Rietrikki; niin tekisin siassasi; jok'ei tahdo kuulla, sen täytyy tuntea, näytäppä nyt isällesi ja äitillesi että olet täysi mies ja varsin hyvästi taidat olla oma herrasi ja hallita itseäsi."
"Otappa kiini, Jussi, otappa hiiri hännästä kiini!" kuului samassa ulkoa kimeä huuto. "Kyllä minä opetan teidät keleet mun konttiani kopeloimaan..." rönkäsi äreä ja vihainen ääni heti jälkeen. "No lyöppäs vain ... koetappas ... aha, kutti, aha, kutti!... Otappa kiini ... näytäppä lantit lakkaristasi. Junnu, näytäppä! Noo, koetappa löydä ... lyöpi kehno..."
Näytäppä minulle, Sohvi hyvä, puuttui puheeseen Lasse setä tavallisella uteliaisuudellaan. Tiedätkö, tämä on hyvin kallisarvoinen kapine, rakas Sohvi. Ja hyvin käytännöllinen, lisäsi Sohvi täti ivallisella äänellä. No, täidän luonnonehanissa säuduissa, sanoi valtioneuvoksetar hyväntahtoisesti, on sellä hyvä tarkastella ehania säutuja!
"Niin, ja näytäppä lakkarisi, Jussi, eipähän uskalla näyttää lakkareitaan", ivaili Janne. "No hennon kait minä nämä juuri näyttääkin", tiuskasi Jussi viimein, sillä tuota syytöstä hän ei koskaan ennenkään ollut sietänyt muiltakaan saati sitten itseltään ruustinnalta.
"Lähteös nyt poikani matkalle, ja näytäppä että käytät itses miehen tavalla, muuten piru sinun elävältä syököön! Marsch!" "Ilman sapelitako herra?" kysyi Rietrikki. "Entä jos täytyy hakata?" "Niin, oikein! Minua ilahuttaa että myöskin sitä ajattelet... Lainatkaa hänelle sapelinne, majuori Ktutzov! Luulen ett'ei poika sitä häväise.
Kirje, äiti, ja osoite kuoressa on kummin käsialaa. Näytäppä minulle, lapseni aivan oikein, se on Miina Orellilta! Liisa otti kirjeen ja kallistausi taaksepäin tuolle alkuperäiselle lepotuolille, Paula, joka nyt oli soleva, kaksitoistavuotias tyttö, heittäysi kahden suuren koivun välissä olevaan riippumattoon.
AKSEL. Voi, piispa, mitä sanot? Jumal' armas! Mun Valpurin'! Hän vaalenee. Oi, neidot! Oi, ei se mitään. Vähän päätäni. Mun pyörrytti. Mua tue, Svanhvide! Pian se Ohitse menee. AKSEL. Ristilapsekset? Niin, vel' ja sisar eessä Jumalan. AKSEL. Niin onko? Näytä, sinä julma Juutas! Valehteletko? Näytäppä, myös Aksel Lukea osaa. Kaikk' On hukassa! VALPURI. Ei, ei! On hukassa.
Silloin moni työmiehistä nauraa kahautti pilkallisen naurun ja Jukke jatkoi ilkeästi jätkytellen: »Pahalla, vai pahalla näytän isännän käskyn, näytäppä isännän käsky, näytä heti, näytäppä!» Antti täyttyi enemmän vihasta ja harmista ja tunsi yhä polttavamman halun lyödä Jukkea ja ajaa pois työstä, mutta hammasta purren hallitsi itsensä, ettei se viha päässyt puhkeamaan ilmituleen.
Hän joi kupin puolilleen, tähystellen juodessaan herkeämättä toisella silmällään minua, ja ojensi sitten äkkiä kätensä tokaisten: »Näytäppä se kirje tänne.» Sanoin, että kirje oli Mr Balfourille eikä hänelle. »Kenenkä sinä sitten luulet minun olevan?» sanoi hän, »Anna Aleksanderin kirje minulle!» »Tiedätte isäni nimen?»