Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Valtioneuvoksetar, jolla, näin sivumennen sanoen, oli se pieni pahe, että hän joskus poltti hienon sigaretin, ja joka oli nytkin huoneessaan suonut itselleen sen nautinnon, oli jo ottanut entisen paikkansa sohvapöydän ääressä, kun samassa täti Sohvin nimeä huudettiin, ja valtioneuvos ensin äänekkäästi sittemmin yhä hiljenevällä äänellä luki: Nuoruus kiehuu, baletti liehuu, Sydämissä vakaissa liekit ne riehuu, Sua aina, sua aina jos käyttää voisin Sun avullas kauniita
Hyvät herrat ja naiset, ei ainoastaan ensi jouluun, vaan ikiajoiksi, mitä runoiluun tulee, lausui Ludvig, kiertäen käsivartensa solakan morsiamensa ympärille, eikö totta Irene, että tämä on ensimäinen ja viimeinen joulu, jolloin sinä tahdot nähdä minut tyhmänä sulhasmiehenä pääkaupungissa. Ja nyt, hyvät härrat ja naiset, sanoi valtioneuvoksetar hieman kumartaen, nyt käykäämme illalliselle.
Ja nyt mä kai kaikin olemme tyytyväisiä ja annamme sulhaselle synninpäästön änsi jouluun asti, sanoi valtioneuvoksetar, neiti Vesterlundin kuiskatessa jotakin hänen korvaansa.
Näky houkutteli vieläpä setä Lassenkin vallattomasti hymyilemään, ja valtioneuvoksetar, joka myös oli jättänyt paikkansa sohvapöydän luona ja liittynyt ryhmään, huudahti: Kumpi menun tyttäristäni nyt onkaan morsian, Sissi vai Irene? Tässä mahtaa olla joku ärehdys, vai miten, rakas Ludvig?
Grundtvigin syntymäpäiväksi aina saapui niin paljon hänen hengenheimolaisiaan, että se jotenkin avara puutarha, joka ympäröi hänen huvilaansa, oli aivan täynnä ihmisiä, jotka sitten istutettiin pitkien katettujen pöytien ääreen aterioimaan, jolloin Grundtvigin ytimekkäät laulut kaikuivat ja puheiden pitäjistä ei ollut puutetta; miten Grundtvigin elämässä, sen jälkeen kun hän, leskeksi jouduttuaan, oli mennyt naimisiin tuon hienon, intelligentin valtioneuvoksetar Toften kanssa, oli huomattava uusi kevät ja runokausi.
Valtioneuvoksetar, ollen kotoisin Pietarista, oli taloudellinen, ystävällinen pieni rouva, murtaen hieman puhettaan, ja ehkä koko olennossaankin muistuttaen Nevan kaupungin tapoja.
Ja valtioneuvoksetar nauroi niin, ett'eivät he vähään aikaan paljoakaan kuunnelleet valtioneuvosta, joka järkähtämättömän tyynenä luki joululahjarunoja ja antoi lahjat omistajilleen, joiden joukossa ei suinkaan Ludvig ollut vähäosaisin tässä uudessa sukulaispiirissä.
Näytäppä minulle, Sohvi hyvä, puuttui puheeseen Lasse setä tavallisella uteliaisuudellaan. Tiedätkö, tämä on hyvin kallisarvoinen kapine, rakas Sohvi. Ja hyvin käytännöllinen, lisäsi Sohvi täti ivallisella äänellä. No, täidän luonnonehanissa säuduissa, sanoi valtioneuvoksetar hyväntahtoisesti, on sellä hyvä tarkastella ehania säutuja!
Nauraen ja hymyillen olivat kaikki kokoontuneet Ludvigin ympärille hänen puhuessaan liikutettuna kuin suurestakin rikoksesta tavattuna, vaan kuitenkin avomielisesti. Mutta nyt säuraa synninpäästö, sanoi valtioneuvoksetar, ja syntinen armahdetaan. Niin, antakaa minulle synninpäästö, hyvä herrasväki, sanoi Ludvig mielihyvissään, minulle ja tovereilleni!
Köllähän nuo ovat oikein hienoja, ja sitenhän valitaan kuten osataan, sanoi pietarilaisella murteellaan tuo ystävällinen rouva valtioneuvoksetar, joka levottomana oli noussut seisomaan ja nyt nojausi täti Sohvin olkapäähän, taputti häntä hieman ja kuiskasi: Menä menen vehäsen katsahtamaan pekkupuuhiani.
Päivän Sana
Muut Etsivät