Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Että kansanmiehet nyt alkavat herätä, vaatia kielelleen oikeuksia sekä sitä runoiluun käyttää, siitä kertoo meille Paavo Korhonen. »Otava»nsa esipuheessa tunnustaa taas Kaarle Aksel Gottlund, yksi sivistyneiden edustajia, saaneensa herätteitä Juteinilta runoilemaan suomeksi.
Hänellä on kyllä mielikuvia, mutta heti kun hän koettaa kiinnittää niitä paperille, niin ne »väljähtyvät», ja hänen teoksissaan tulevat »muiden kirjailijain ajatukset, tunteet ja lausetavat selvästi näkyviin». Hän on kuitenkin liian ylpeä sitä itselleen tunnustaakseen: kotona hän on syyttänyt oman maansa ahtaita oloja, ulkomailla hän syyttää koko vuosisataa »mahdottomaksi kaikkeen runoiluun».
Antti Rätyllä oli synnynnäinen taipumus runoiluun, joka valitettavasti ei päässyt kypsymään. Syntynyt Sortavalan pitäjässä 22/8 1825, kävi koulua Pietarissa, antautui jo 20-vuotiaana kirjallisiin toimiin, oli jonkun aikaa kansakoulun opettajana Viipurissa, vaan taipumus väkeviin juomiin vei hänet varhaiseen hautaan 15/11 1852.
Tämän mielestä näytti hän »omaavan todellista kykyä runoiluun». Hän oli esittänyt Franzén'ille »useita Suomalaisista runotuotteistaan», varmaankin useimmat, ehkä kaikkikin vihkosessa Kirjoituksia samana vuonna 1810 julkaisemistaan 22 runosta ja niiden lisäksi nähtävästi vielä m.m.
Hyvät herrat ja naiset, ei ainoastaan ensi jouluun, vaan ikiajoiksi, mitä runoiluun tulee, lausui Ludvig, kiertäen käsivartensa solakan morsiamensa ympärille, eikö totta Irene, että tämä on ensimäinen ja viimeinen joulu, jolloin sinä tahdot nähdä minut tyhmänä sulhasmiehenä pääkaupungissa. Ja nyt, hyvät härrat ja naiset, sanoi valtioneuvoksetar hieman kumartaen, nyt käykäämme illalliselle.
Vaan lempi saattaa runoiluun, Se siihen myöskin saattoi mun; Mä uneksin ja lemmitsin Ja lauluja mä kyhäilin, Ne huonot oli muiden nähden, Siis rukkaset sain niiden tähden. Mä itkin, surin päivät yöt, Jäi tekemättä kaikki työt; Voi, hirmua! voi, suruain! Kun rukkaset sain kullaltain, Mun elämäin on loppununna Jo olen toisen kihlanunna. Ensimäinen rakkaus.
Siinä esittämämme todistelun perusteella, samoin kuin juuri kertomamme Snellman'in arvostelun nojalla sekä vielä Ahlqvist'in antaman tunnustuksen johdosta uranuurtavalle taiderunoilijalle, voinemme hyvällä syyllä väittää, että Franzén oli täysin oikeutettu 29-vuotiaalle runoilevalle Juteinille antamaan tuon ennen mainitsemamme hyvän todistuksen, jossa hän tunnusti Juteinin omaavan todellista kykyä runoiluun sekä että hän suomenkielessä oli hankkinut itselleen tavattomat tiedot ja taidon.
Mikä se oli joka saattoi hänet runoiluun, siitä hän itse kertoo seuraavilla sanoilla: Käypä kääntehen näkeepi, Soutavainen lahen soppeen. Minä olen orpo poika, Nähnyt monta matkausta Tällä vähällä välillä, Lyhyellä elämällä: Sillä kallohon kajahti, Että ruveta runoillen, Saattaa saunasta sanoman Tutuksi tupaväellen, Mitä mielessä minulla, Surun alla sullotulla.
Päivän Sana
Muut Etsivät