Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 20. toukokuuta 2025


"Sydämeltäsi, mieleltäs ole vaan yhä entisen kaltainen, mut vielä jos Lurjukseks sanotaan, vedä miekkasi tiuskaisten." Tähän hetkeen uuden tään soturin povi tyynest' aaltosi vaan; mut kuultua nyt sanat kenraalin järähtääpi se pohjiltaan. Ikinään ei riemua ollut hän edes maistanut varkaisin; jo lapsena kolkkoudess' elämän oli jäätynyt kyynelkin.

Pieni kultasiipi perho, Sekin uinuu nyt. Luonnon lapset unten verho Kaikk' on peittänyt. Aallotarkin sinisilmäinen Tyyntyi vihdoin, uupui unehen. Hiljene myös, ihmisrinta! Tyynny, levoton! Uni huoltas katkerinta Lievittävä on. Tyynest' uinu, rauhaisesti kuin Luonto kesä-öinä nukahtuin!

Oi! jos voisin olla suuri, uljas Niinkuin vuori, jonka valko-otsa Ain' on yhtä pilvetön ja kirkas, Yhtä korkealla taivahalla, Sieltä tyynest' aina alas katsoo Pientä, pilvellistä vuoriryhmää! Niin mä silloin aattelin, ja: katso! Taivas välähti ja tulta iski, Tanner vankka vavahteli Herran

»Sydämmeltäsi, mieleltäs ole vaan Yhä entisen kaltainen, Mut vielä jos Lurjukseks sanotaan, Vedä miekkasi tiuskaisten.» Tähän hetkeen uuden tään soturin Povi tyynest' aaltosi vaan; Mut kuultua nyt sanat kenraalin Järähtääpi se pohjiltaan. Ikinään ei riemua ollut hän Edes maistanut varkaisin; Jo lapsena kolkkoudess' elämän Oli jäätynyt kyynelkin.

Hän vartoi: tyttö läheni, kuin sanan saanut ois, niin suoraan, tyynest', ääneti, kuin henki häntä tois, hän tuli. Paistehella kuun nyt silmä sattuu kaivattuun. Hän näkee, nimen huudahtaa, ei sanaa vastaan soi; hän syliin hälle suikahtaa, syleillä ei se voi; puhkaistu rint' on riutunut, kaikk' ääneti ja kuihtunut.

Päivän Sana

heittoesineitä

Muut Etsivät