United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Te kuluj' ajatelkaa Ja vaaraa: kuinka yhteen taloon sopis Niin paljon kansaa, kahden johdon alla? Se vaikeat' on, milt'ei mahdotonta. GONERIL. Mylord, miks teit' ei hoitamahan kelpais Ne, jotka mua tai häntä palvelevat? REGAN. Niin, miks ei? Jos he teitä laiminlyövät, Niin rangaistaan. LEAR. Kaikk' annoin teille. REGAN. Niin, ja hyvään aikaan.
Luojaansa, kiros äitiä ja isää ja ihmisheimoa ja paikkaa, aikaa ja siementä ja syytä syntymänsä. Kaikk' yhdessä he, ääneen itkein, sitten rannalle saivat kamalalle, joka jokaista vartoo, ken ei pelkää Herraa. Tulisin silmin heitä Karon tarkkaa, kokoilee kaikki purtehensa, selkään lyö sitä airollaan, ken vitkastelee.
Vaan kuollut on hän; Aleksander elää Kavala kartinaali; Hakon elää Kadehtijan'. Näen sinut, peto; väijyt Jo saalistasi, myhäät mielessäsi. Mun sauvani on särkynyt! Ja hukass' On, armas Valpur, kaikk'.
Jo korvani kiurun kuuli. Käyn kevättä katsomaan. Voin sukset jo aittaan kantaa. Nyt pieksuni voitelen ja kohti ulapan rantaa käyn hiljaa, kurkkien. Jo kaukaa äänet kuulen nuo hurjat keväiset. Kun rannalle ehdin, luulen kaikk' irti on aavehet. Kuin intohimot hullut sydämissämme siitetyt vapahaks olis äkkiä tullut ja hyppelis hihkuen nyt. Ja ilmassa vinkuu ja soipi ja tuhannet siivet lyö.
Omri taistelee suojellakseen Bileamia. Noin taistellaan! Teet oikein, Omri! Tuonpa apuni. Omri saapi erään Israelilaisen keihäästä syrjäpiston, kaatuu. Ah! Hänkin sortuu! Uskollisin mies! Täss' yksin seison minä, kansaton. On kansaton ken hengenheimoton. Näen loppuni. On kaikki raunioina. Mit' etsin, toivoin kaikk' on rauennut. Elämä, joka kuolemassa voitat, Sun suuruutesi valtaan heittäyn!
Käy kera, sill' ei aika nyt kamppailuun etähältä, ennenkuin ovat maass' urot Argos-maan tahi sitten sortunut Ilion korkea lie ja sen kansakin kaattu." Virkki ja eeltä jo riensi, ja seurasi sankari aimo. Kiihti akhaijeja myös Telamonin aaluva Aias: "Ystävät, seiskaa miehinä nyt, kuten kunnia vaatii! Kunnostaukoot kaikk' asekiistass' ankarin kilvoin.
Viisaimmaksipa mielessään toki päätteli vihdoin, ett' Uni pettävä luo Agamemnonin, Atreun poian, lähtisi, viitaten siivekkäät sanat sille jo virkkoi: "Käy, Uni pettävä, luoksi akhaijein laivojen nopsain, hiipiös ääreen siell' Agamemnonin, Atreun poian, kaikk' ihan tarkalleen puhu, kuin sanat sulle nyt annan.
Vait on metsä ja seudut sen, Siell' elo kaikk' on jäässä, Kosken vaan humu hiljainen Kuuluvi matkan päässä; Tonttu sen kuulee puol'unissaan, Luulee sen ajan virraks vaan, Oudoksuu mihin vienee Matka ja mistä lienee.
Jos saan sua neuvoa, niin ensin lähdet Firenzeen, siellä eräs ystävätär sinusta pitää alttiin huolen. Heitä kaikk' epäilyt, se olen minä itse. Koht'ikään sinne puolisoni luo ma lähden, enkä iloa vois hälle enk' itselleni tuottaa parempaa kuin jos ma sinut saatan keskuuteemme.
Siell' asui Särkilahti, Suomen mies. Hän yössä istui eessä Vulgatansa. Mut raskain lainein läpi ikkunansa yön kaikki kaihot tuli tulvien ja valtasivat pään ja sydämen. Ja aatoksensa, latinasta poissa, ne kiitelivät synnin karkeloissa, kaikk' kaipuu pidätetty, kahleitaan se puisti, tietoisena voimastaan. Näin Särkilahti aikaan keskiyön sai itse Viettelijän vieraaksensa.