Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025


Jos kultaa kaipaat, mierolt' ota koira Ja Timonille vie; se poikii kultaa. Jos tahdot ratsustasi kaksikymment' Upeempaa saada, vie se Timonille, Niin oiti oiva ratsuja se varsoo. Ei vartijata portilla, ei muuta Kuin muuan hymysuu, mi sisään kutsuu Kaikk' ohikulkijat. Ei, tää ei kestä; Ei tässä järki varmaa pohjaa keksi. Hoi, Caphis! Caphis! CAPHIS. Mitä käskette?

Kaikk' ihmein oudoksuu, kun Katri rohkenee Levätä aitassa, joss' aavet hoippuilee, Vaan lujastihan Katri uskoo sen, Ett' aaveheks ei muutu sulhanen. Kukka nukkui Neito valvoi vieläkin; Linnut nukkui, Neito lauloi vieläkin! Sulho nukkui, Nytpä nukkui neitokin! Etelä-Hämeestä löydetyn kansanlaulun mukaan.

Mutta morsian yksinään istuen vain antoi toimia sisarten. Hän laski pitkiä tuntejaan, hääpukunsa musta polvellaan, sillä valkea kuului nuorille vain. Omaan kohtaloonsa tuijottain hän katsoi, myrsky rinnassaan: hän oli kuin syksy varhainen, kun jäljellä kaikk' on kukkaset, mutta panemina pakkasen.

Se kuuluu näin: "Kun kaikk' on huipussaan saa maahan särjetyks'; niin kakstoist' oltuaan löi Ruotsin kello yks'."

Jouduinpa rippikoulun ikään, lukkarille määrättiin; Taas pääni tarkoin tutkittiin: "Sun päähäs ei vaan pysty mikään," Näin kanttorimme ärjähtää, "Voi konna, sull' on kova pää!" Nyt vasta mieleheni entää: Kaikk' kirjat vieköön emä hiis! soturiksi riennän siis! Jos luoti otsahani lentää, Se siitä varmaan syrjähtää, Kun mull' on hirmun kova pää! Eksynyt.

Rakastit synnyinmaatas, missä lepäät, sen kieltä, kansaa, kansan kunniaa. Vaikk' kaikki kiitokset kai nytkin epäät, nyt sentään kaikuu sitä kansa, maa: ei aine, henki Sulle ollut eri, kaikk' kaunis kuului Sulle yhtehen, Sull' oli suomalainen suonten veri, ja sydän suuri, inhimillinen. Siks olet mentyäskin merkki meille, kuink' elon päivänpuolta etsitään.

Kehässä kahdess' seuraavassa kiertää Päät ynnä Arkki-enkelit; taas piirin viimeisen täyttää leikit Enkelien. Nää kuorot ylöspäin kaikk' katsoo, alas taas vaikuttaa, niin että kohden Luojaa ne kaikki vetäytyy ja kaikki vetää. Ja Dionysius niitä katsomahan jäi moisin kaihoin, että lailla minun erotti ne ja nimet antoi niille.

Kaikki, kaikk' ylös yhtenä miehenä nyt Suomen onnea valvomaan! Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa, isänmaahan ja maailmaan. p/ Tuo kerta rajalle rauha. Oi Ukko ylinen herra, taivahallinen Jumala, tuo kerta rajalle rauha, Suomehen sula sovinto, rauha raukoille rajoille, sana kaunis Karjalahan!

Rantaan purkivat puut perätysten, kunne Akhilleus Patroklolle ja itselleen oli katsonut paikan. Vaan kun koottuna kaikk' oli määrätön paljous puita, ääreen istuutui väki vartoen. Mutta Akhilleus käski nyt myrmidonein sotimielten vaskiset varjeet suoria varrelleen, heti valjakot vaunuja viemään valjastaa, ja he nousi ja joutuin vyöttihe vaskiin, astui vaunuilleen aseurhot kuin ajajatkin.

kaikk' ilma alla oksain vihreöiden nyt hehkui niinkuin tulta ollut oisi ja sävel suloinen jo lauluks sointui. Oi, pyhät Runottaret, nälkää, kylmää jos teidän vuoks ma näin tai valvoin koskaan, syy mull' on vaatia nyt siitä palkka! Vetensä mulle Helikon nyt suokoon, Urania auttakoon mua kuorollansa säkeihin saamaan seikat aate-raskaat!

Päivän Sana

anteckna

Muut Etsivät