Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Anteeksi, herra Falk, mun mielein avoin, niin runollinen laulu lopussaan ei ollut kuin sai alku toivomaan. Sovittaa helposti ois viimeisiin säkeihin voinut vielä lisää hiukan. kilistää hänen kanssaan. Kuin kittiä puun syviin halkeemiin, se kyllä kiillon saa, kun tekee tiukan. antamatta itseään häiritä. Se hyvin käy; ma kokemuksestain sen tiedän. Tekin runotarten miesi? NEITI SK
kaikk' ilma alla oksain vihreöiden nyt hehkui niinkuin tulta ollut oisi ja sävel suloinen jo lauluks sointui. Oi, pyhät Runottaret, nälkää, kylmää jos teidän vuoks ma näin tai valvoin koskaan, syy mull' on vaatia nyt siitä palkka! Vetensä mulle Helikon nyt suokoon, Urania auttakoon mua kuorollansa säkeihin saamaan seikat aate-raskaat!
Nuo kasvot tulisivat ehkä aikain ja vuosien kuluttua näyttämään liika mustilta, mutta nyt niitä kirkasti ensimmäisen nuoruuden lempeä loisto. Niemen takaa kiiti nuolen nopeudella esiin vene, jossa istui yksinäinen tyttö ja lauloi alun seuraaviin säkeihin: Suruinen on sydämein ja rinta rauhaton, kuin kuohuva kosken laine. Mutta silloin hän huomasi rannalla ratsastajan.
Hän ei tahdo vaipua niihin, hän tahtoo tuntea olevansa Parantumaton: kokoelman ja kenties koko Kasimir Leinon tuotannon syvimmin traagillinen sielun-purkaus. Silloin hänen sielullinen hätänsä voi pukeutua niinkin epätoivoisiin säkeihin kuin Surutonna suolla sorsa, jossa hän syyttää kohtaloa sen kauneimmista antimista hänelle: »Miksi annoit hengen hellän, vapautta vaativaisen?» j.n.e.
Muistatteko vielä, minkä kohtalon useimmat viisautta julistaneet filosoofit ovat saaneet palkakseen? Homeros, joka puki viisautensa niin kaunismuotoisiin säkeihin, sai koko elinaikansa kerjätä almuja. Sokrateen, joka antoi ateenalaisille niin ihania opetuksia sekä puheillaan että tavoillaan, tuomitsivat nämä tyhjentämään myrkkypikarin.
Mutta isänmaallinen tunne, itsetietoisena, käsitteellisesti määriteltynä voimana, astuu Suomen runouteen oikeastaan vasta viime vuosisadan alulla, jolloin Juteini pukee sen noihin liikuttaviin, patriarkallisiin säkeihin Arvon mekin ansaitsemme ja Kallio laulaa ihanan elegiansa Oma maa, klassillisen niin muodoltaan kuin sisällykseltään, täyden rinnan täyteläisen tunnepurkauksen »rakkaita rantoja» muistellessaan.
kaikk' ilma alla oksain vihreöiden nyt hehkui niinkuin tulta ollut oisi ja sävel suloinen jo lauluks sointui. Oi, pyhät Runottaret, nälkää, kylmää jos teidän vuoks ma näin tai valvoin koskaan, syy mull' on vaatia nyt siitä palkka! Vetensä mulle Helikon nyt suokoon, Urania auttakoon mua kuorollansa säkeihin saamaan seikat aate-raskaat!
Päivän Sana
Muut Etsivät