Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Tulkaa; Timonin antiutta maistelkaamme. Hyvyyden sydämmenkin se mies voittaa. 2 YLIMYS. Tyhjentää: Plutus, kullan jumala, Vain hänen voutins' on; ei sitä hyvää, Jot' ei hän maksa seitsenkertaisesti; Ei lahjaa, jost' ei ylenmääräist' anna Hän vastalahjaa. 1 YLIMYS. Häll' on jaloin sydän, Mik' ihmist' ikänä on hallinnut. 2 YLIMYS. Eläköön onnessa ja kauan! Tulkaa. 1 YLIMYS. Teen seuraa teille.
Soi siell' ei laulut Bakkoksen, Apollon, vaan kaiken Jumal-luonnon Kolminaisuus, jost' inhimillinen on yksi osa. Kun kyllin kestänyt ol' laulu, tanssi, nuo valot pyhät meihin kääntyi, saaden uudesta askareestaan auvon uuden.
HANNU. Se lähtö-laulu mulle kyll' on tuttu, Jost' ennenkin jo parkui vaimot, lapset, Kun hyvästäissään urhot lauloivat, Se kuuluu näin, se kuulkaa kyyneleittä. Lausuu. Ei korpikarhuin seurassa Voi loistaa maine sankarin, Kun hongat ei voi haastella Ja ihmiskieltä puuttuu linnutkin.
Lähen tästä roualahan, Hyvän rouan kartanohon, Kullaista kujoa myöten, Hopiaista tietä myöten, Jost' on sillat silkin pantu, Veralla vetelät paikat. Jo joutui joki etehen, Häilähti hätä kätehen; Hypätenkö, harpatenko? Hypätkäme, harpatkame. "Hyvä huomen roualan, Onni uutehen tupahan!
Mut hidas jos on rakkaus, mi teitä vetävi tuohon pyrkimään, tää piiri katujan hurskaan siitä rankaisevi. On vielä hyvää, jost' ei onni koidu inehmon; onni ei, ei hyvä olo lie kaiken hyvän heelmä eikä juuri. Se rakkaus, mi sille liiaks hehkuu, kehässä kolmess' ylemmässä surraan, mut kuinka kolmeen jakautuu se osaan, en sano, että keksisit sen itse.» Kahdeksastoista laulu
Vapaana varsinkin ma iltaisin runoja suuret määrät kirjoitin, viis, kuuskin liuskaa ilman lepoa! Kun potkaisit vain runohepoa, se laukkaan läks Ol' yhtä hyvää sille paperi leimaton ja leimattu. Ain' yhtä hyvin sujui runoilu? Mut kuinka löysit laulun temppelille? Avulla lemmen, kuinka sanoisin! Hän mulle temppelihinpääsyn takas, jost' tuli lemmittyni myöhemmin, mut silloin oli Ainoastaan *rakas*.
Astuen aivan luo sanat siivekkäät jo hän virkkoi: "Rientäös, Peleun poika, sa urhojen kaikkien kauhein, suojaamaan Patrokloa, jost' ylen ankara taisto laivain luona jo käy!
Ei saa hän ääntä kiukultaan ... raastaa palasiksi kirjan ja heittää lehdet haltijan kuvan silmille, sylkäisten jälkeen ... tempaa rummun ja nujertaa sen murskaksi uhripaateen ... saa taas sanat suuhunsa ja huutaa: Kirottu sinä, kelvoton ... epäsikiö ... isäsi häpäisijä ... sukusi saasta ... sinne sinut manoan ... vuoren rautaisen rakohon, kahen kallion välihin ... kiru siellä kiusajainen ... paru siellä painajainen ... vuoren rotkoissa syvissä ... jost' et pääse päivinäsi, selkene sinä ikänä!
LEAR. Ja tässä toinen, jonka luihut katseet Sydämen laatuun viittaa. Estä häntä! Aseita! tulta! Lahjottu on oikeus! Kavala tuomari, miks hänet päästit? EDGAR. Jumala varjelkoon sun järkeäs! KENTIN KREIVI. Oi surkeaa! Miss' on nyt malttinne, Mylord. jost' usein ennen ylpeilitte? Niin sääliä hänt' alkaa kyyneleeni, Ett' aivan turmelevat teeskelyn.
Päivän Sana
Muut Etsivät