Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
RISTIRITARI. Tyttö itse, mua jolla houkutteli hän, jost' ois kai toiveit' antanut hän palkakseni teosta, jot' en muka turhaan tehnyt; ei tyttö itse hänen omans' ole, vaan löytölapsi, tytär kristityn. SALADIN. Jonk' epäs sulta siitä huolimatta? Epäsi, vaikka ! Hän on ilmi tullut. Suvaitsevaisuus-lavertaja ilmi!
Kun kansa kunnioittain väistyi tieltä, se hivelevän näytti vanhan mieltä. Kaikk' ihailevat katseet tunteissaan hän koki maineen hurman uudestaan. Ja aatos entisissä askaroi ja vanhat hurraat korvissansa soi. Kun nuorempien parvi antoi alaa, hän keksi pormestarin, vanhan tutun, ja alkoi tämän kanssa pitkän jutun, jost' osalliseks muutkin pyrki salaa.
Min' olen mies, Jot' enemmän on vastaan rikottu, Kuin rikkonut on itse. KENTIN KREIVI. Oi! päin paljain! Lähellä täss' on mökki, herra hyvä; Se vähän turvaa ilmaa vastaan tarjoo. Levätkää siellä. Tuohon kovaan linnaan Kovempi kiveä, jost' on se tehty, Jok' äsken, kun ma teitä kysyin, kielsi Minulta pääsön palajan ja kiskon Saidalta säälin. LEAR. Päätän' alkaa pyörtää. Tule, poikani. Kuin voit?
»Yhtäänne yksin ällös mieltäs suuntaa», näin lausui Opas lempeä, jost' olin samalla puolla ma kuin ihmissydän. Ma siksi siirsin katsettain ja näinpä takana Maarian, puoll' oikealla, samalla, jolla seisoi Oppahani, hakatun kiveen toisen korkokuvan. Sivuutin Mestarini siks ja liki sit' astuin, että erottaisin tarkkaan.
HANNU. Tää armas hetki urhon lempeen liittää Ja toisen vihkii välkkyväiseen miekkaan, Tää täyttää lemmen, urhouden toivot, Asettain kiihkot, kaipauksen vaivat Näin siteet ratkoo, toisilla taas vyöttää, Nää erohetken vaahtolaidat maljat, Täynn' urhouuden ja lemmen pisaroita, Nää vahvistakoon valat sekä liitot; Vereksi joka helmi herahtakoon Ja kiehahtakoon urhoin valtimoissa, Ikuisen innon, voiman virtailuksi, Jost' iki-kunnia karttuu kansallemme!
Sa sanot: kuulut kokonaan Sa mulle Ah, Catharina, mit' on kokonaan, kun jäävät aattees salaisimmat Sulle, miel'alas, joit' en arvaa milloinkaan, kaikk' outo tuo, mi mulle tuiretulle tuo ikituskaa pelkäll' olollaan, syvyydet sielus, joit' en kestä, siedä, yöpuoles tumma, jost' et itse tiedä!
Lucia, vihollinen kaiken julman, nous, saapui paikkaan, missä istuin minä yhdessä Rakelin, tuon vanhan, kanssa. Hän näin: 'Beatrice, tosi kiitos Luojan, miks auta häntä et, mi niin sua lempi, hän että jätti rahvaan raa'at laumat. Sa etkö kuule vaikerrusta kurjan? Nää etkö, kuin hän kera kuolon sotii joella, jost' ei kehumista meren?
Sen vuoksi pyydän, että maistimiksi Minulle suotte pienen lahjan tuosta Isosta lupausten varastosta, Jonk' antaa mulle kerran käkesitte. AGAMEMNON. No, mitä vaadit, troialainen? Sano. CALCHAS. Otitte vangiks eilen troialaisen, Antenorin, joll' arvo suur' on heissä. Te usein tahdoitte jost' usein kiitin Isotkin lunnaat antaa Cressidasta, Vaan aina Troia kielsi.
Kaikki kolme laskeusivat polvilleen ja ristissä käsin luki vanhus juhlallisesti: Vaeltaissamm' päällä maan, Kuolo ain' uhkaileepi. Mistä apu saatetaan, Mist' armo aukeneepi? Sä apu olet Herra! Me kadumm' syntiämme juur' Jost' yltyi Jumal' vihas suur! Oi Pyhä Jumala! Vanhurskas Jumala! Pyhä ja armias Vapahtaja iankaikkinen, Päästä kauhiast' kuolon kidast' meit', o armoinen! Kyrie eleeson!
rukoilevat ja rukoiltu ei vastaa, vaan oikein heitä himoon yllyttääkseen ylhäällä pitää, näyttää makupalan. He sitten poistuivat kuin pettyneinä; ja me nyt lähestyimme puuta suurta, mi kyyneleet ja pyynnöt parhaat torjuu. »Ohitse käykää liki astumatta! Puu korkeammall' on, jost' Eeva puri, ja tää on kasvanut sen siemenestä.»
Päivän Sana
Muut Etsivät