Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Mylvähti myrsky, turmio tuuliaispäässä, hyökäsi hyrsky, rangaistus löi raesäässä: auringon lasna astuit sä myrskyjä kohti, harmajahasna, jost' ikinuorteus hohti. Siks isänmaasi rakkaus nyt rantaasi kaulaa: myrsky min kaasi, tahdomme taas ylös laulaa. Siks runon huomen päivääsi päärmeensä liittää: kauttani Suomen Kieletär lemmestäs kiittää. 60-vuotias.
LAERTES. Kuninkaani, Suotuista lupaa Ranskaan palata, Jost' omin ehdoin tänne Tanskaan tulin Valani tuomaan kruunauksessanne. Nyt tehtävä kun tehty on, niin myönnän, Ett' aatos, mieli jälleen Ranskaan palaa, Odottain armollista lupaa teiltä. KUNINGAS. Suostuuko isäsi! Polonius, sano.
Soi siell' ei laulut Bakkoksen, Apollon, vaan kaiken Jumal-luonnon Kolminaisuus, jost' inhimillinen on yksi osa. Kun kyllin kestänyt ol' laulu, tanssi, nuo valot pyhät meihin kääntyi, saaden uudesta askareestaan auvon uuden.
ANJA. Moiti! Oikeutta, lempeyttä Puolustan vihoihin asti. Itkee. ILMARI. Mulle Ilvo on alati Ollut lempeä, suloinen, Kuin valossa kukkaniitty. Aina toimeva, älykäs. Jos on ankara väelle, Se hänest' on oikeutta. Talon hyöty on hänestä Ylhäisintä. ANJA. Väärä hyöty, Jost' on joukolle vahinko. Hänkö lempeä sinulle! Ylpeyttänsä sinussa Rakastaa kopea Ilvo. Etuansa, voittoansa Hän hakenut on sinussa.
Hänestä lähti sitten monta virtaa; katolilaista kastelee ne tarhaa, niin että tuoreemmat sen pensaat ovat. Jos moinen oli toinen pyörä vaunun sen, jost' on Pyhä Kirkko puolustaunut ja kukistanut keskeisetkin kiistat, pitäisi selväks sulle käydä toisen myös erinomaisuus, jost' äsken Tomas mua ennen kuvan loi niin ylistävän,
Tuli kosiin lieto Lemminkäinen, Hälle säisteen neidon äiti ääntää: "Kyllikki on vaimos kassapäinen, Jost' et saa sa huomiotas kääntää." Mutta neittä vaatii tuittupäinen Kauko, murtaa suuta, päätä vääntää. Vihdoin Louhi lausuu: "joutaville Tyttöni ei jouda urohille.
Ken kirkkaan katsannon, Joll' ei lie vertaa vainen, Noin himmentänyt on? Se kaikk' on minun syyni, Jost' olet kärsinyt, Mun vikan' kaikki tyyni Näin päälles otit nyt. Kas tässä syntineni Nyt seison vaivainen, Luo minuun, Jesukseni, Vaan katse ainoinen. Mua katso, Herra suuri, Mua kaitse, paimenein! Sult', armon alkujuuri, Sain kaiken hyvyytein.
Kun taas he hiukan oli rauhoittuneet, Oppaani viipymättä kysyi häntä, mi vielä haavaa kädessänsä katsoi: »Ken oli hän, jost' erosit, kuin sanot, sa vahingokses maalle nousten?» Hänpä noin vastas: »Pappi oli hän, Gomita, Galluran mies, tuo lipas vilpin kaiken, mi isäntänsä vihamiehet hoiti niin hyvin, että kukin häntä kiittää. Hän rahaa otti, antoi pois 'niin sievään', kuin sanoi hän.
Hänellä, jost' on meill' apu hellin Ja ken suojannut on tähkät, korret Pellolla, Hänelläp' on voima aitat, orret Täyttää riistalla: Palkita niin talon Juhlapidon jalon." Vanhat pois! Haittaa ois Heistä nuorten kesken. Hyppy alkaa! Joka jalkaa Nostelee Viulu, tullut äsken; Hiki virtailee Kautta ruskoisen posken. Suku nuori kun nuokkuu, Hartiot, Vartalot Verevyyttä huokuu.
Jos epäjumaluuden hylkäämme Ja sydämillä jakamattomilla Vaan liittäydymme Jahveen ikuiseen, Niin jokainen on meistä profeetta, Mi kalliohon aukaisevi lähteen, Jost' ouruu esiin virvoittava vesi, Ja Israeli muuttuu vankaks tammeks, Mi kestää tyynnä myrskyn ärjyntää, Kun vuorilta se raivoissansa ryntää. Ei. Israelin kaunis viinipuu Se aina kelmenee ja kuivettuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät