Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Hänen äänensä värähti ja kaikui onttona; silmänsä oli hän luonut maahan eikä hän uskaltanut äitiään kasvoihin katsoa pelosta että niissä mielipaha näkyisi. Lopulta kuitenkin katsoi arasti ylös ja näki äitinsä silmissä kyyneleitä. Hän tarttui äitinsä käsiin ja puristi niitä katkerimman surun vallassa. "Elähän itke, äiti", lohdutteli hän.
Hyvä, mutta älä itke nyt enää, tyttöseni, se on tarpeetonta tunteellisuutta. Hän suuteli tytärtään sydämmellisesti ja sillä oli keskustelu päätetty.
Vaka vanha Väinämöinen tuossa tuon sanoiksi virkki: "Elä itke, puinen pursi, vene hankava, havise! Kohta saat sotia käyä, tappeloita tallustella. "Lienet pursi Luojan luoma, Luojan luoma, tuojan tuoma, syrjin syökseite vetehen, laion aalloillen ajaite, ilman kouran koskematta, käen päälle käyttämättä, olkapään ojentamatta, käsivarren vaalimatta!"
Mutt'en sentähden itke minä itken niiden tähden, jotka elävät tuolla alhalla luulotellussa turvallisuudessa, eivätkä kavahda hävitystä, joka on heidän päällensä tuleva."
Tiedäthän, että minun on mahdoton sietää sinun kyyneleitäsi. En minä itke Minä olen päinvastoin oikein iloinen hyvin onnellinen. On vain niin raskasta ajatella että sinä et lainkaan välitä minusta mitä minä tahdon tai toivon TUURE. Enkö minä välitä! Oo, aivan liian paljon! SIIRI. Ja sitten olet sinä ollut niin omituinen ja hajamielinen viime aikoina.
Tuhantten järvein maa, oi maa Totuuden, laulujen, Elomme virran valkama, Sä toivojen, sä muistoin maa, El' itke vaivaa köyhyyden, Oo vapaa, riemuinen! Kun kerran kukkanuppusi On käyvä kukkihin; Kas, lemmestämme nousevi Sun loistos, riemus, toivosi, Ja vielä kerran korkeemmin Soi maamme laulukin. Pilven veikko. Kalliimp' elämää on, näin mä, lempi, Tämän kuolo viel' on kallihimpi.
Eräänä narisevana pakkasaamuna koirat taas olivat karanneet jäälle jotakin tulijaa vastaan ja haukuttavansa kanssa ärhennellen ja kiihtymistään kiihtyen saapuneet saunan kohdalle. Ovi aukesi, mutta painautui kiinni samassa. Lapsi oli säikähtänyt rähinää ja parahtanut itkemään. Ka, lapsi ... elä itke, en minä päästä koiria, kuului miehen ääni oven takaa.
Istutti ihanan taimen Ilkiöille istumille; Pani paikoille pahoille, Koivun juurille koville, Iäksensä itkemähän, Kuuksensa kujertamahan, Joka viikko vieremähän, Muut ajat murehtimahan. Ei ole ilta, kun en itke, Eikä yö, kun en valita, Se ei viikko, kun en viere, Se ei kuu, kun en kujerra.
Tuli hauki hangotellen, Lohen poika longotellen, Se otti pajuilta paian, Haarukkaiselta hamosen, Sukkaset sulilta mailta, Kenkäset vesikiveltä, Otti vyöhyen vesoilta, Pintelisen pientarelta Helmet hiekka-rantaselta, Sormikkaat somerikolta. Anni itkien kotihin, Kaikotellen kartanolle. Päätyi emo kuulemahan. "Elä itke piikaseni!
Väsyvän lyhyen matkan juostuansa jo näytti susi poikineen, ja hampaat terävät heiltä kyljet aukaisevan. Heräsin ennen aamunkoita, kuulin kuink' uness' itki, pyysi leipää pojat omani, jotka kanssain torniss' oli. Oot julma, ellet sure aavistusta, mi mulle silloin sydämeeni astui! Ja jos et itke, milloin sitten itket? He heräsivät.
Päivän Sana
Muut Etsivät