United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suo kätes, kuningatar, Ovelle käymme häntä vastahan; Hän kärsimänsä kovan tappion Pois unhottakoon hetkeks seurassamme. Hän aikoo heittäytyä maahan Ahabin eteen, mutta tämä sulkee hänet syliinsä. AHAB. Teit' enkö äsken, herra kuningas, Ma nähnyt täällä orjan muodossa? BENHADAD. Kun orjana ma tulla uskalsin, Niin armonne loi orjan kuninkaaksi. AHAB. Nyt kuninkaana tervetultua!
ASARIA. Mi kalliimpi kuin sisar Ja armaampi kuin äiti mulle on. OBADJA. Rukoilkaa hälle Jahven suojelusta! Jos voin, niin saatan teille hänet kohta, Kun hetkeks poistutte. AMARIA. Mut hetkeks vain. Sa seisot äänetönnä, hurskas mies. MIKA. En muuta voi, kun saastaisuuden virta Tääll' yli äyräittensä tulvehtii, Ja kirkkauden kaupungista tuolta Soi: Pyhä! Pyhä! aina sieluuni.
Hetkeks jos, surut unhottain, mua kuulla sa tahdot, niin luen laulun vain, mihin aiheen antavi Aadolf; haaveiluks et saa sitä väittää; niin kävis seikat, jos hän vangiks jäis; itämaista on kaikki ja totta.» Lausuen näin, sirolehtiä kirjoitettuja impi auki jo kääri ja poskillaan puna viehkeä alkoi: Viestit kulkee seraljissa; haltijatar haaremissa, uinumaanko jäät?
Rohvesoorilta repposet? Vai neiolta rukkaset? Niin kesyttää maalima karhunpoikaa. Karhunpoikaa. 3 Kohmelo Satehinen aamuyö. Jossain kello kuutta lyö. Astun kotiin juomingeista. Käydä voin mut en voi seista. Harvat on ne kulkijat jotka vastaan sattuvat: Konstaapeli. Lantakuski. Kuuluu auton ammahduski. Rientää kiirein askelin työhön proletaarikin. Hetkeks seisomahan jääpi. Kulmiansa rypistääpi.
HORATIO. Näin hänet viimeis-yönä, luulen ma. HAMLET. Kenenkä näit? HORATIO. Isänne, kuninkaan. HAMLET. Isäni, kuninkaan! HORATIO. Hillitkää hetkeks hämmästystänne, Ja kuulkaa tarkkaan, kun ma kerron teille, Nää herrat tässä todistajiks ottain, Sen ihmeen. HAMLET. Herran tähden, anna kuulla.
Se hiton hauska lemmon sutkaus on Suudella vihkivuoteessansa kurvaa Ja puhtaaks häntä luulla! Tieto paras! Kun tiedän oman, tiedän vaimon osan. OTHELLO. Oo, sinä olet viisas! Aivan niin! JAGO. Nyt syrjään hetkeks käykää. Rajoissa maltin pysykää. Kas, tässä Kun tuskan voittamana makasitte, Jok' ei niin suuren miehen arvoon sovi, Sai Cassio tänne.
On kirkas taasen luonto, kirkas maa, Ja kirkkaana taas päivä taivaall' loistaa, Taas tyyntä rauhaa rinta raukka saa, Ja riemu hetkeks mustat murheet poistaa Mut hetkeks vaan, taas alkaa raskas työ, Koht' uhkailla taas saattaa synkkä yö.
Huh! kolkkoa ja pimeätä täällä ulkona on. Hyvästi, velikulta. He! etkö tule sisään puhelemaan hetkeks? Kiitos vaan! Näihin aikoihin viihtyy parhaiten kotosalla, valkean ääressä, vaimon ja lasten luona. Jumala heille kerran parempia aikoja suokoon! Jumalan haltuun! Kuu pilkistää pilvien ra'osta ja luo mustia varjoja näyttämölle. Toinen kohtaus.
Aksel tulee ulkoa Hakon kuninkaan kanssa, jonka oikea käsivarsi on haavoitettu. AKSEL. Me täällä, turvan hetkeks saamme, Herran Pyhässä huoneess'. Istu penkille Ja suo mun käsivartes sitoa. Tuleehan urhon haavanhoito taitaa; Apua ain' ei käsill' ole. Haava On syvä, tok' ei vaaraa. Siteeks vaan Jos jotain ois. HAKON. Mua kipeämmin koskee Sun hyvyytes, kuin Erling Kalton miekka.
Yön epätoivo, hämmästys Ja ulapalla eksymys Mun syöksi kurimusta kohti; Vaan silloin taivahalta hohti Valoisan tähden välkähdys. Nuo tähdet Jumal-asunnoista Meist' epätoivon tuskat poistaa. Ja kukkasaaret saarta vasten Uneksuu lailla autuasten, On meri hetkeks tyyntynyt.