Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Päässä jyskytti kohmelo kuni seitsemän seppää, korvissa kuhisi kuni koski, sydän juhmitti kuni pellavasaunassa ja mielessä kuohui tuskainen epätoivo. Ajatukset eivät saaneet selville, mikä on tehtävä, mikä jätettävä.
"Niin, niin, annahan luistaa vaan, sinä musta konna ... jos vielä kerran katsot taaksesi, niin lyön sinut kuoliaaksi! ha, ha, ha, juokse sinä vaan aika vauhtia, saat kohta käydä kun vastamaata tulee." Eilinen kohmelo vielä tänään rasitti kapteenin päätä, vaan ei se ollut se, joka häntä nyt vaivasi, sen hän tiesi.
Ja Olli lauloi: Se oli Sorvin Miina, Jota haittasi syntymä-viina, Ja se kova kohmelo. :,: Lukea ei osaa, Eikä pysy järki ko'ossa, Että pappia vastata. :,: Mutta Miina se keinon keksii, Jonka laulan viimeiseksi, Että paremmin naurattaa. :,: Miina se hera-leiliä kantaa, Ja pappilaan sen antaa, Ja papin lahjoaa. :,: Pappi se Miinaa säästää, Ja ripille lupaa päästää, Sen hyvän heran vuoks'. :,: Ja sitten vaikeni Olli syvään huo'aten.
Tein minä semmoisen lupauksen jo ensi kerran silloin, kun ensimmäinen kohmelo päätäni pakotti, mutta estä sinä ohdaketta kasvamasta, kun sen siemen kerran on peltoon päässyt!... Juurineen se repiä pitää, mutta siihen työhön ei minulla milloinkaan ole ollut voimia kyllin. Niin, niin. Mutta kuinka teidän sitten kävi? Vuosikausia minä sillä lailla kasvaessani kuleksin minkä missäkin.
Rohvesoorilta repposet? Vai neiolta rukkaset? Niin kesyttää maalima karhunpoikaa. Karhunpoikaa. 3 Kohmelo Satehinen aamuyö. Jossain kello kuutta lyö. Astun kotiin juomingeista. Käydä voin mut en voi seista. Harvat on ne kulkijat jotka vastaan sattuvat: Konstaapeli. Lantakuski. Kuuluu auton ammahduski. Rientää kiirein askelin työhön proletaarikin. Hetkeks seisomahan jääpi. Kulmiansa rypistääpi.
Juoppous ei ole synti eikä mikään niiden mielestä, vaan pikemmin ansio, niinkuin se onkin, se kun on merkki siitä, ettei ihminen ole ulkokultainen. Se on vain synti, jos ei muista katua. Mutta siitä pitää kohmelo huolen, että muistaa. Heidän oppinsa ydin on se, että pitää kaatua ja taas nousta.
Menen mukana, panen sieluni pohjiaan myöten semmoiseen, joka ei ole minun, ja ihastun siihen, valheellisesti, teennäisesti, vain tempautuen, ja on seuraavana päivänä tekokiihkoisuuden kohmelo. Ei ole tämä minua, sen tunnen, se on vierasta vieroa.
Kun yöllinen viina oli mennyt päästä, niin oli järkikin selvinnyt. Yksi ja toinen tuli nöyrästi pyytämään ruokaa, mutta niille sanottiin, että jos heille annetaan, niin kiitokseksi laittavat sen renkutusnäytelmän käyntiin. Kaikilla oli nälkä ja ilkeä kohmelo ja kun ulkona rupesi syntymään ankara tuisku, niin täytyi kaikkien luvata, etteivät he laita tansseja, kun vain saavat maksua vastaan ruokaa.
Toverukset laskeusivat nuotion ääreen lepäilemään vahvan aterian päälle. Mutta aamun hämärtäessä nostatti nouseva päivä heissä jonkinlaista lähdön velvollisuutta. Viina oli päistä haihtunut, painostava kohmelo siellä nyt vain mokotteli. Herätessä tuntuivat mielet apeilta ja myrryisiltä.
Kun miehemme seuraavana aamuna heräsivät, huomasivat he ihmeeksensä olevansa poliisiputkassa. Paljaalla lattialla he siinä istuksivat ja kyyköttivät. Päätä särki kohmelo vielä aika lailla ja tuntui olo hieman kuin happamelta. Ei ainakaan yhtä iloiselta kuin eilen nukahtaessa. Tovin he siinä istuivat ihan vaiti, mieteksineet lienevät.
Päivän Sana
Muut Etsivät