Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
On totta, Grotten uhriks monta saa, Alut kulttuurimmehan on uhrausta, Ja Grotte kulttuuria edustaa. Ja itse luontokin on uhrausta: Saa kerran henkens' antaa joka mies, Sen vaatii luonnon suuri uhrilies. On liha heinä, sanotaan; Ja elomme on kukan kuihtumusta, Käy kuningaskin anteeks! kuolemaan.
Turhaanko he henkens heitti parhaat miehet Suomenmaan? Oi, te Suomen sadat kentät, sadat tappotantereet, Joita verivirrat ennen lämpöiset on huuhtoneet, Voisko lämmittää ne vielä verta polven nykyisen? Voisko sulattaa ne jäätä tyhjäin, kylmäin sydänten? Näin mä usein kysellynnä teilt' oon yli kaiken maan, Mutta vastaukseks aina huokauksen vaan mä saan.
Hän taistelee, sen tiedän, voittaakin, Ja ehkä kuolee henkens' uhraten Edestä uskomme ja kuninkaan, Mut unhottanut on hän synnyinmaan. Miks itseään ei sille säästää vois? Unohda lapsi huolivirtes pois! Mun sydäntäni särkee, karvastaa, Sanomat iski sieluun syvimpään, Vereni riehuu, suonet repeää! Ah! Olisko nyt tässä viholliset, Ne surman ruoat, Tuonen tulitönkät! He nielkööt liekkiväistä kirousta!
Vihamiesten joukko päällemme karkaa, Kelvoton sodasta pakenee arka, Jättää aseens', saaliins', henkens', Vihamies voittaa, viepi tiehens'. Surkea suruttomuus, surkea suruttomuus! Herätkää ylös, te isänmaan lapset, Pukekaa yllenne sota-aseet! Kuulkaa, nouskaa! Kuulkaa nouskaa! Sotatorvi pauhaa ja soi, sotatorvi pauhaa ja soi! Aika on tullut, päivä nyt koittaa, Voiton päivä jo kimaltaa.
Sylihini tule tänne, Kerro, lapsi armas!» »Voi, voi, isä! en en Mihin joutunenki! Jalkas tomut suutelen ma, Tallaa multa henki!...» Lounahalle kello Hovin kutsuu pian; Silloin kuninkahan eteen Astuu Felicián. Kuninkahan eteen, Ruoalle ei vainen: Kädessänsä häll' on miekka Julma, kostavainen. »Tyttärestä henkes, Kuningatar nurja!» Onneks neljään heikkoon sormeen Henkens' ostaa kurja.
En suo rauhaa hälle; Maseeksi häntä valvotan ja puhun Siks, että loppuu hältä kärsimys; Teen vuoteen kouluks, rippituoliks pöydän; Jos mitä tekee hän, niin Cassion pyynnön Sekoitan kaikkeen. Riemuitse siis, Cassio; Sun puoltajasi henkens' ennen heittää Kuin asiasi. EMILIA. Kenraali jo tulee. CASSIO. Jäähyväiset ma lausun. DESDEMONA. Ei; mua kuulkaa
Mutt' ei ainoasti käsin niitä Hoidellut hän, kallistuipa usein Kukkaa kohden, loi sen silmään silmäns', Antain pienokaisen juoda tulta Sielustaan ja henkens' elähyttää Kasvin pölyä himmeää ja mykkää. Itse hengelleen hän ruumiin otti Kukkasilta, pienimmänkin aatteen Puki kasteen, tuoksun, värin verhoon, Mullan lasten kanss' siis vaihtoi lahjoj', Antoi, otti, lempi loppumatta.
En ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi. Oi rakkautta Jumalan! Hän antoi Poikans ainoan. Me halajamme taivaasen Perässä Herran Jesuksen. Hän Isän tykö tultuaan Lähetti Henkens maailmaan Omistaan vaarin ottamaan, Taivaasen luokseen tuottamaan. Siis olkaamme, me murheiset, Kuitenkin aina iloiset!
Näin kylän vanhat hänest' ties: Ei nuorna vertaistansa, Ja häneen rakastuikin mies Ja Sanna häneen kanssa, Ja Sanna nautti onneaan Ja naureli ja tanssi vaan. Mut kohta onni tummentui, Sen köyhyys ensin peitti. Mies hiukeni ja sairastui Ja pian henkens heitti. Ja muisto Sannall' onnestaan On poika, vuoden vanha vaan.
Nyt Julia herää; pois ma häntä vaadin Ja tyynnä taivaan työhön tyytymään; Mut melu haudasta mun karkoitti; Hän ei mua seurannut, vaan toivotonna Lopetti henkens' itse nähtävästi. Muut' en ma tunne. Naimisesta tiesi Myös imettäjä. Jos mit' olen tässä Ma rikkonut, niin henki-kuluni, Vain jonkun hetken ennen määräaikaa, Lain ankaran ja julman uhriks annan.
Päivän Sana
Muut Etsivät