United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuli Ranskasta surkeita viestejä vaan: Peri hukka jo voittajanki, oli lyöty ja pirstattu armeija maan, ja keisari, keisari vanki. Krenatöörit nyt itkevät rinnakkain, kun murheiset tiedot saavat; ja toinen äänsi: »Oi tuskiain, taas aukeni vanhat haavat!» Sanat toisen soi: »Taru loppui tää, ja ma voisin kanssas kuolla, mut mulle vaimo ja lapset jää, joit' eivät vieraat huolla.»
Mut siihen määrään saastunut on aika, Ett' oikeutemme terveys ja hoito Pakottaa meitä julmaan väkivaltaan Ja hurjaan vääryyteen. Oi! Onhan sääli, Murheiset ystäväni, että meidän, Tään saaren poikien ja lasten, täytyy Se kolkko hetki ijässämme nähdä, Ett' yhdymme sen vihollisten riviin Ja vieraan kanssa kilvan ihanaa sen Povea poljemme ah! pois ma käännyn.
Teit' autamme, itkevät pienoiset, Kun päivänne niin ovat murheiset, Kapakassa kun kaikk' isä tuhlaa vaan, Ilon löytää siellä, on kuin kotonaan. Teit' autamme, joilla ei viel' olekkaan Himo polttava ainoa aarre vaan; Puhtaana mielenne olkohon, niin ett'ei kuuluisi: "myöhäistä on!"
Ja, murheiset rinnat, te riemuisin Nyt tunteihin sykkiselkää! Jo noussut on päivä, jo loppui yö, Jo täytetty myös on se raskas työ, Jok' elämän tuotti ja rauhan! Ja sanoma suuri tuo kaikuu taas Yli vetten ja kautta maitten: "Jo tullut on, Siion, kuninkaas, Hän, kuningas kuninkaitten! Hän tullut on, apusi armahin!" Oi, soikaa siis, kantelot Siionin, Ja, harput, te helkähdelkää!
Mutta isä alkoi nyt ymmärtää, piti Anttia nyt hyvänä, oli hänelle ystävällinen... Ottaisi Antin pojakseen... Sitä hän ei enää epäillytkään. Ja se ilo lievitti kaikki murheiset mietteet. Mutta juuri näinä päivinä oli johtunut mieleen pelko, joka jäyti yötä päivää. Juhani vaani Antin henkeä. Niin hän oli Juhanin silmistä lukenut.
Mun vie jokin kumma kaipuu Pois metsiin, vuorillen; Siell' itkuun kaiho haipuu Tää ylenpalttinen. Luo katseensa kukat kaikki Päin taivasta säihkyvää; Nuo vuolahat virrat kaikki Meren säihkyvän helmahan jää. Ne liitävät lauluni kaikki Luo kultani säihkyvän sun, Pois kanssanne itkuni viekää, Te murheiset lauluni mun!
En ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi. Oi rakkautta Jumalan! Hän antoi Poikans ainoan. Me halajamme taivaasen Perässä Herran Jesuksen. Hän Isän tykö tultuaan Lähetti Henkens maailmaan Omistaan vaarin ottamaan, Taivaasen luokseen tuottamaan. Siis olkaamme, me murheiset, Kuitenkin aina iloiset!