Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Tuo hempi itse olennon mua viehtää, hurmaa, impi; sun muotos mulle kallis on, sydämes kallihimpi. Oi, iät päivät tuota vaan ma hartain mielin soisin, ett' onnekkaaksi ainiaan mä tiesi tehdä voisin. Sä hälle, taivas lempeä, suo riemua vain seestä! Kanss' armaan elää mielin mä, käyn kuoloon armaan eestä. Jos Parnassolle nousta voisin.
Mut viittäkymmentä ei kertaa kasvot säteile sen, mi tääll' on valtiatar, kun tuta saat tuon taidon painavuuden. ja suloiseen jos maailmaan sa palaat, niin virka, miks tuo kansa on niin kova kun heimolleni joka säädöksessään?» Ma hälle: »Teurastus ja taisto suuri, mi aallot Arbian sai punertumaan, lakien noiden laadintaan on syynä.»
Koittava päivä, aurinko aamun usvasta, yöstä kirkasna kohoo, taivahan Herran suosikki suuri. Teljetyt portit, sydämet, mielet aukeevat hälle. Voiman ja raivon talven ja tuskan suistaa hän voittain." Kuninkaan viittauksesta syntyi hiljaisuus. Mutta tätä hetkeä Cethegus käyttikin hyväkseen. Hän ajoi ratsunsa eteenpäin aivan väkijoukkoon ja huusi: "Mitä asiaa sinulla, gootti, on minun kaupunkiini?"
PAPPI. Kuin jalopeura nuori, voimakas. ISEBEL. On ennustettu hälle kuolemaa. PAPPI. Baal elämätä hälle ennustaa. ISEBEL. Kuningas joutuu kaikkein purtavaksi. PAPPI. Vaan kuninkaita joukossa on kaksi. ISEBEL. Ja maaliks joutuis Josafat kenties! PAPPI. Hän on sun isäs kiivas vihamies. ISEBEL. Ja sikskö hänet tuomio nyt kohtaa? PAPPI. Sun tulee keihäät häntä kohti johtaa.
Nyt on suru Suomenmaassa, Suomi=äiti itkusuin Purkaa kesäkaunisteensa, suruharsoon pukeuin; Huokauksen lähettääpi aalloiltaan ja metsiltään Haudallen, joss' ijäks häitä toivo kaunis kätketään. Voi, kuin lyhyeks sen miehen elinlanka laskettiin, Joka jo niin nuorna ehti ylös taiteen korkeuksiin! Pukenut ois äitikullan helmill' ihanteiden hän, Jos ois hälle, niinkuin muille, suotu hellyytt' enemmän.
GLOSTER. Että tämän surun toimen Jätätte hälle, jolla enemmän On syytä suruun, sekä Crosby-placeen Menette oiti; Chertseyn luostariin kun Pyhillä menoill' olen haudannut Tään jalon kuninkaan ja hautansakin Katuman kyynelillä kastellut, Tapaamaan teitä riennän viipymättä. Monesta salasyystä rukoilen nyt: Luvatkaa tämä. ANNA. Sydämmestän' aivan.
Kunp' ensin selväks saisin ritarin syntyperän, sanomatta uteliaisuuteni syitä hälle! Nääs jos hän kuulee ne, ja aiheeton on epäluulo, silloin isyyden oon peliin aivan turhaan heittänyt. Mit' on? DAJA. Hän tahtoo teitä puhutella. NATHAN. No, tulkoon tänne hän; ja mene sinä. SEITSEM
Ja vienonsuruisaan hän väikkyy, Ja lempivät neidot ja laulajat hellät Suo hälle lauluja, kyyneleitä. Tuo viehkeä Luna! Naisekkaana Vielä hän lempii puolisoaan. Vasten iltaa, värjyen, kelmein päin Vilkuu hattarapilvistä hän Ja murhein katsovi poistuvaa, Ja tuskikkaasti jo huutais: "Tule! Tule! Lapset ne kaipaa sua.
Marssiessamme tuli meitä vastaan lähettiläämme, jotka olivat ylen ylpeästi otetut vastaan ja lähetetyt takaisin tällä vastauksella: "Kadotkaatte oitis ja viesti tää kuninkaalle viekäät: Meille, ei hälle, on aavojen merten herraus suotu, Hallitkohon hän vain ikitunturiansa ja jäitä."
Isis ilkkuvi hälle vaaran jo viidennen harjantehelta.
Päivän Sana
Muut Etsivät