Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025


Tuli surusta on kuollut, Kun sitä, joka hyödyksi on luotu, Tuhoksi käytetään. No, katso itse! Ei pahaa tuossa poltinhiiless' ole; Sen elon taivaan henki sammutti. Katuman tuhkaa kylväen sen päähän. HUBERT. Mun henkeni voi siihen elon saada. ARTHUR. Se tee, niin näet, kuinka punastuu se Ja hehkuu, häveten sun käytöstäsi!

GLOSTER. Että tämän surun toimen Jätätte hälle, jolla enemmän On syytä suruun, sekä Crosby-placeen Menette oiti; Chertseyn luostariin kun Pyhillä menoill' olen haudannut Tään jalon kuninkaan ja hautansakin Katuman kyynelillä kastellut, Tapaamaan teitä riennän viipymättä. Monesta salasyystä rukoilen nyt: Luvatkaa tämä. ANNA. Sydämmestän' aivan.

Knut kietoi kätensä hänen ympärilleen rajuna iloisista toiveista: "jos minulle tulet, ei sinun elämässäsi sitä katuman pidä!" Leiv on minut unhottanut, ajatteli Alfhild; vanhukset sitä toivovat... "Ehkäpä se on niin sallittu", kuiskasi hän, tuli hehkuvan kuumaksi ja sitten kylmäksi jälleen.

Näin paremp' on mun olla Kuin luuvaloisen, joka ennen voihkaa Yöt päivät taudissaan, kuin kuoloon turvaa, Päälääkäriin, jok' avaa nääkin salvat. Mut enemmän, kuin kalvoimet ja nilkat, On kahleiss' omatunto. Hyvä taivas, Katuman ase suo, sen lukon tirkka! Sitt' olen iki-vapaa. Oisko surra? Näin maallist' isää lapset lepyttävät; Jumal' on armiaampi. Katuako?

Päivän Sana

kirjoissanne

Muut Etsivät