Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Säteillen ja salaperäisenä. Käteeni ottaa sain tuon kätösen, kun pöydältä hän korjas tarjottimen! kohottaa lasinsa ja tyhjentää sen. Liittoonne kukkaset siis keväimen! tekee samoin. Pyhästi vannon kautta luojan nimen, hänt' että lemmin saakka kuolohon kuin nytkin: siksi suloinen hän on. Kihloissa! Siksi profeetat ja lain mies heitti ilman katumuksen merkkiä. hymyillen.
Ympäri ystävän kummun Akhilleus armoton kyllä laahaa häntä jok' aamu, kun Eos korkea koittaa, mutt' ei runtele hänt' ajo; kummastuis sitä mieles, kuink' iho niinkuin kaste on raikas ei veritahmaa, ei pölypilkkuakaan, kaikk' umpeuneet ovat haavat, pistot peitsien; näät monen vaskipa vammasi häntä.
Leveät, pitkät oli kasvot hällä kuin Rooman Pietar-kirkon pronssipiinja, ja samansuhteinen myös muukin ruumis. Ja vaikka ranta puoli vartta peitti, vyöliinan tapaan, sentään pisti esiin niin paljon, ettei friisiläistä kolme ois päällekkäin hänt' tukkaan yltänehet; hyvinkin vaaksaa kolmekymment' oli näät kaulaan saakka yläpuoli varren.
Nektaripisarat. Kosk' Minerva, auttaaksensa Armastaan Promeetteota, Täytetyn toi nektarimaljan Ales tuolta taivahalta, Onneksi näät ihmisilleen, Vuodattaakseen povihinsa Aistoa kauno-taitehisin, Astui näppärin hän jaloin. Ettei Jupiter hänt' huomais, Kallistuipa silloin malja, Sekä tippui tilkallinen Nestett' alas turpehesen.
»Ken lienetkin», yks heistä virkkoi sitten, »mua katso käydessäsi, muistoos johda, maan päällä etkö ennen nähnyt mua.» Ma käännyin, katsoin tarkkaan; kaunis oli hän katsannolta, jalo keltakutri, mut toinen kulma miekan halkaisema. Selitin nöyrästi, ma etten koskaan hänt' ollut kohdannut. Hän sanoi: »Katso!» ja näytti haavan ylärinnassansa.
Sun esi-äitis vastasi hymyillen: En vuoteen kahteen hänt' ole nähnyt mä, Halunsa syttyi, kotinsa ahdistui, Hän perintönsä otti ja maailmaan Hän läksi kokemaan, mutta kussa nyt Ja kuinka kulkenee sit' en tiedä mä. Mut vieras kummeksi sekä virkkoi noin: Nyt pistät pilkkaa taikkapa uneksit: Oi säkö, äiti hellä ja lempeä, Noin saatat heittää ainoan poikasi? Ei totta.
Ma olin taittaa, Vaan kukka: No, Mun nääntymähän Sa poimitko? Siis juurinensa Ma nostin sen Sek' omaan' huostaan Vein aartehen. Hänt' turvapaikkaan Ma lasin. Siell' Hän viihtyy, kukkii Ain' yhä viel'. Yhtäläiset yhteen. Nous kevätkukka Tuolt' alta maan, Nous varhain kaikessa Sulossaan. Tul' mehiläinen, Joi imien: Nuot kahdet kuuluu Kai yhtehen. Runottarein poika.
Tsaar' Pietar kyll' lupas taas keväällä tull', Mut emme hänt' enempää pelkää. Kaarl' kuningast' ravitse, Herra, ijäll', Hän hosukoon venäläist' selkään! Näin toivomme viel',
CASSIUS. Pompejon pylvästöhön tule sitten. Kolme osaa miehest' On meidän jo; ja ensi hyökkäyksessä Hän kokonansa meille antautuu. CASCA. Niin, kansan silmiss' arvo häll' on suuri, Ja mikä meissä näyttäis rikokselta, Kuin kullantekijä sen maineellaan hän Hyveeksi kääntävi ja ansioksi. CASSIUS. Hänt' oikein kuvaat, hänen arvoansa Ja hyötyänsä meille.
Missä ovat siis nuo sukulaiset? NATHAN. Missäkö? RISTIRITARI. Ja keitä? NATHAN. On ennen muita ilmaantunut veli, jolt' on siis teidän Rechaa kosittava. RISTIRITARI. Velikö? Mikä on hän? Sotilas vai pappi? Sanokaa, ma jotta tiedän, mit' odottaa ma saan. NATHAN. Ma luulen, ettei lie kumpikaap hän tai on kumpikin. Hänt' oikein viel' en tunne. RISTIRITARI. Entä muutoin?
Päivän Sana
Muut Etsivät