Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
En kaihoin nuorekkain ja kiihkeästi koskaan arpamaljaan maailman vieraan ole tarttunut, jott' osallensa sydän kokematon sais jotain sattumalta siepatuksi. Mun kunnioittaa täytyi häntä, siksi myös rakastaa; ja hänhän elämän mun elämääni vasta oikein toi. Sun hänt' on vältettävä! mietin ensin. Ma kartoin, kartoin, lähemmäs vain tulin. Niin armas ansa, rangaistus niin kova!
Mut sitä karumpi ja ilkeämpi on pelto huono-kylvö, perkkaamaton, mit' enemmän on maassa kasvuvoimaa. Hänt' ensin kannatin ma katseellani: kun nuoret näytin hälle silmät, siten hänt' oikeahan kerallain ma johdin. Kun nuoruuteni kynnyksellä olin ja muutin elämäni, otti multa hän itsensä ja muille pois sen antoi.
Mut sitä karumpi ja ilkeämpi on pelto huono-kylvö, perkkaamaton, mit' enemmän on maassa kasvuvoimaa. Hänt' ensin kannatin ma katseellani: kun nuoret näytin hälle silmät, siten hänt' oikeahan kerallain ma johdin. Kun nuoruuteni kynnyksellä olin ja muutin elämäni, otti multa hän itsensä ja muille pois sen antoi.
Mielestä hänt' en minä poistaa voi! Tiedätkös, usein häntä uneksin; Mä häntä taas nyt nähdä tahtoisin! LIISA. Ai, Aina! vaan jos vaari tietäis sen! AINA. Ken ties sen kerron vielä vaarille! Kosk' onnellinen siitä olen ma, Niin varmaan vaarinikin ilon saa. LIISA. Et suinkaan, ei! Hän siitä kuolla voisi! AINA. Kun vaara ohi on? Ei hätää oisi!
PISANIO. No niin, Tää paperi se kertoo, mitä tiedän Paosta tuosta. CLOTEN. Näytähän! Ei turvaa Hänt' itse Augustuksen valtikka. Tuo taikka hukka! Kyllin etääll' on hän. Sen lukekoon! Siit' on vain hälle vaivaa, Ei vaaraa rouvalle. CLOTEN. Hm? Herralleni Ma hänet kuolleeks sanon. Imogen! Menestys menolleen ja paluulleen! CLOTEN. Mies, onko tämä kirje oikea? PISANIO. On, tietääkseni.
Minun kauttani lähettää hän Teille kuninkaallisen tervehdyksensä, ja anoo Teitä lohdutusta vastaan ottamaan. Ja minäkö levollisesti ja nöyrästi vastaan ottaisin rakkauden, jok' on lainass' ollut? En koskaan! Minä rakastan hänt' yli kaiken täällä maan päällä, mutta minä en alenna itseäni syntiä hyväksymään". "Hyvää yötä, madame! Sinä olet hieman tulistunut".
Skulle det väl hafva hänt att han aldeles icke fick brefvet, som jag lemnade åt gästgifvaren i Pielisjärvi, för att af honom lemnas åt Prosten derstädes. Nu har jag äfven tillfälle att göra en nogare beskrifning öfver min vandring och hvad jag derunder fått hopsamlat.
Jos tuo lahta soutamassa Oisi pursin pienoisin, Souda häntä, tuudittele, Kuin mie sousin, tuuditin. Vaan jos astuis vastahasi Niinkuin aina astui mun, Sylit hälle suorittaasi Vastahan pitäisi sun. Vaan jos hänt' et tapaella Paikoilla tutuilla vois, Jos jo turve tyynelläni Peittehenä päällä ois, Heitä kukka kunnahalle, Hiljaa kuiskaa hautahan: Tulemass' on kultasikin, Jälestäsi Tuonelaan.
Vaikk' Olga piti isää parempana, no hyvä, tuohan tok' ei tehnyt mitään, mutta mikä häntä raivostutti, oli ystävällisyys, jot' Olga osoitti Lamik Rikkutille ja Seimke Tudekkaalle, ystävyys, joka tuli vieläkin silmään pistävämmäksi sen isoisen välinpitämättömyyden kautta, jota tuo nuor' immyt edelleen osoitti hänt' itseä kohtaan.
Niin totta kuin Egyptin olen valtias, Tuo puna veroa on Caesarille, Tai maksaa poskes sillä häpeänsä Tuon Fulvian räikän nuhteista. No, airuut! ANTONIUS. Liuetkoon Rooma Tiberiin! Tuo ylväs Suurvalta pylvästöineen sortukoon! Aimo kavaluutta! Miks Fulvian hän nai, kun hänt' ei lemmi? Ma houkon osaa näyttelen; Antonius On mikä on. ANTONIUS. Mut Cleopatran kautta.
Päivän Sana
Muut Etsivät