Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Ja ihmiset tuumivat itsekseen: Mikä on tuo laulu kumma? Miks kullan kiilto kalpenee ja hopean hohto on tumma? Miks herkut nää kaikki pöydälle jää? Mit' tää on? Miks meitä väsyttää? Ja äidit ne laulavat lapsilleen: Hussa, hussa, lulla, oi, nuku mun nuppuni kultainen, ei eess' ole elämä sulla, vaan Tuonen maat hyvät, autuaat; siellä silmät auki sa uinua saat.
Kaikki he seisoivat kokouksess', istua kenkään mielinyt ei, pelon all' oli kaikki he näät, kun Akhilleus näyttihe taas, joka ottelemast' oli luopunut ammoin. Ensin Pulydamas, mies mielevä, noin sanan virkkoi, Panthoon poika, jok' entiset ties sekä eess' olevatkin, Hektorin ystävä, laps saman syntymäyön kuni hänkin, toinen taistelemaan mies parhain, neuvohon toinen.
Ties emo ennustaa, Thetis, äitini kuuleajalka, salliman arpaa kaks mua saattavan kuoloa kohti: tänne jos taistelemaan minä jään liki linnoja Troian, en kotitielle ma koskaan käy, mut saan ikimaineen; vaan jos lähden pois sulo-syntymämaalle ma jälleen, hukkuva maine on multa, mut eess' elinaika on pitkä, eik' ole koittava kohta se päivä, mi päättävi tieni.
Oi Luoja, kuink' onkaan helppoa, kun salattavaa mull' enää maailmass' ei ole mitään! Kun yhtä vapaana eess' ihmisten kuin Sun voin vaeltaa, Sun, jonka yksin ei ihmist' ole tarvis tuomita tekojen jälkeen jotka, Jumala, niin harvoin hänen tekojansa ovat! NATHAN ja RISTIRITARI, joka tulee sivultapäin hänen luokseen. RISTIRITARI. Hoi! Nathan, vartokaahan muakin! NATHAN. Ken huutaa? Tekö, ritari?
MUNKKI. Hyi! vaan silti Saladin yhä tuumii patriarkka on kristikunnan vihamies, jok' ei saa oikeutta olla ystävänne. RITARI. Miks ystävä? Kun en ma konna hälle, en kiittämätön ole? MUNKKI. Siksipä! Vaan kiitoksesta tuumii patriarkka eess' ihmisten ja Jumalan oon vapaa, jos ei mua autettu vuoks itseni.
Puoliso muist' etumaisna ja äitikin, kantaja kallis, raastivat suortuviaan, päin vankkurivaunuja syöksyin, koskivat vainajan päätä, ja itkien katseli kansa. Noinp' ois iltaan asti he, päivän painumahetkeen, surreet porttien eess' yhä itkien Hektorin surmaa, vaunuilt' ellei valtias ois näin käskenyt kansaa: "Syrjään muulien tieltä jo käykää.
Mut siin' iässä laps elää lemmestä se olkoon vaikka eläimen rakkautta enemmän kuin kristinopista. Kyll' aina ehtii se kristityksi. Hoivissanne muutoin jos tyttö kasvoi terveeks, hurskaaksi, Jumalan eess' on sama se mik' oli. Ja eikö kristinoppi perustu kokonaan juutalaisten uskoon? Usein mua suututtaa, mun kyyneliinkin saa, kun kristityt niin usein unhoittavat, ett' oli Herrammekin juutalainen.
Lyhyt, väljä talvisäin tuohon lammasturkki näin, pikisauma-saappahassa ruodun eess' on satulassa. Eip' ois urhon näköinen kansan nähdä nykyisen; aika toinen, toinen tunto, syvemmällä pilli kunto. Miekka suotta vyöllä vaan; tokko laukaustakaan sodass' ampui, taivas tietää; epäellä seikkaa sietää.
Astui aitaukseen vanhus, siell' on ristein keskell' ihmisparvi kolkko, äänetön kuin nurmen nukkujatkin. Kukaan askelta ei käynyt vastaan, kukaan tulijaa ei tervehtänyt, kukaan yhtä silmäyst' ei suonut. Astui vanhus parven piiriin, maassa jalkojensa eess' on nuorukainen, veress' yltään, tuta helppo toki.
Mutt' ei hevot raisut harpata hirvinneet. Liki reunaa sen kovin korskuin seisahtuivat, sill' oja eess' oli hirmuna, laaja laukata poikki ja muuten myös yli vaikea päästä, sill' ylen jyrkkään suistuva sen näet pääst' oli päähän kumpikin seinä, ja partaaseen asetettuna paalut 55 pitkät, kärkevät, joit' oli maahan poiat akhaijein taajaan iskenehet vihamiehen torjumiseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät