Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Tääll' olla meidän armast' on, suloista, suotuisaa; kuin käykin arpa kohtalon, maa, synnyinmaa meill' oma on, maan päällä aarrett' ainoaa meill' oisko armaampaa? Ja tässä, täss' on tämä maa, sen näkee silmämme; me kättä voimme ojentaa ja vettä, rantaa osoittaa ja lausua: Kas, tuoss' on se, maa armas isäimme!
Koko metsä kultana kuulti, käet helkkyi hopeoita, ylen paistoi hongan pinta, kovin kauniina kuusi kukki. Oli huoleton siell' elo oravan. Ei armast' etsijä löynnyt. Oli muuksi muuttunut impi, oli kuusi se kukkalatva, punakukka-kruununen kutreillaan. Tajus sulho jo tuulten mielen, sydän ailahti ankeaksi, ei jalka jaksanut rientämään.
Miestäkö säättyä tuot' alun alkain kohtalon valtaan saaliiks et sinä sallisi siis korahuttavan kuolon? Tee se, mut kaikk' ei taivahiset sua kiittäne suinkaan. Seikan vielä ma sen sanon sulle, ja siit' ota vaari: jos Sarpedonin täält' eloss' autat pois kotimailleen, katso'os, ettei vain moni muu pyri taivahisista poikaans' armast' ottamahan tapon ankaran alta.
Meit' ei nyt kukaan kuule. Vaan kellot yksin kuuluu. Hautaan soittaa Ne kaiken sen, mit' armast' oli mulla. Nyt sammuu kunniamme viime loisto, Nyt murtuu viime jäännös vallastamme, Nyt suvustamme viimeinen käy kuoloon, Ja se mun ainoa on poikani; Ja hauta, johon vaakunamme särkyy, On mestauslava! Meit' ei kuule kenkään. Ei edes Luoja. Taivasta mun sielun' Ei saavuta. Maan puoleen vaan se horjuu.
Vaan loppu lausutaan: "Sokeentui vuoren-ukko viinastaan, Ja tuskissaan hän tulivuoreen syöksyi, Niin henkensä ja valtansakin ryöstyi: Mut tuli tukehtui ja vallita Nyt ihmislapset voivat vuoria." Kuningas armast' itselleen Yhä etsii ympäri maata, Ei mielly yksin ylhäiseen, Jalon impyen tahtoo saada.
Jos sinut surmaa hän, tuo julma, en paartesi ääress' itkeä koito ma saa sua, kohtuni kukkea taimi, tuojatar aartehien ei puolisos, kaukana meistä ahneet koirat syö sinut luona akhaijien laivain!" 89 Poikaans' armast' itkien noin he nyt kumpikin kutsui, pyys anomalla, mut järkkymätönp' oli jäämään Hektor, vartoen saavuntaa vain valtavan Peleun poian.
Sun eip' ole taattosikaan sija täällä. Itkien lesken luo, emo-raukan, käypi hän jälleen, Astyanaks, jota polvellaan isä syötteli ennen valkoisell' ytimellä ja lampahien lihasilla; mutta kun sitten leikeistään uniseksi hän uupui, hoitajan kainalohon hän nukkui vuotehesensa untuvapehmoiseen sydän armast' auvoa täynnä.
Ja sydän Suomalaisten se tulta leimusi, Ja nuorten povi paisui ja innost' uhkuili, Kun uusin kielin helkkyin nyt Suomen kannel soi, Käkösen kukkui kulta, hius immen ilakoi. Tät' armast' aikaa muistain, Sua impes tervehtää, Sin' olit silloin nuori, nyt olet harmaapää, Mut kallein hälle vielä Sun ensi lempes on Ja runohelmes hälle koriste verraton.
RANSKA. Oi, Cordelia, Ihanin impi, köyhän' olet rikkain, Lasteena kallein, hyljättynä rakkain, Sun ja sun avus tässä valloitan; Lie laillist' ottaa minkä hylkää muut. Oi, taivaan ihme! Ylenkatseen jää Minussa lemmen leimun sytyttää. Osaton tyttäres, tuo mulle suotu, Nyt kauniin Ranskan haltijaks on luotu. Nevainen Burgund kaikin ruhtinoineen Mult' armast' aarrettan' ei ostaa voine.
Ja sydän Suomalaisten se tulta leimusi, Ja nuorten povi paisui ja innost' uhkuili, Kun uusin kielin helkkyin nyt Suomen kannel soi, Käkösen kukkui kulta, hius immen ilakoi. Tät' armast' aikaa muistain, Sua impes tervehtää, Sin' olit silloin nuori, nyt olet harmaapää, Mut kallein hälle vielä Sun ensi lempes on, Ja runohelmes hälle koristus verraton.
Päivän Sana
Muut Etsivät