United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yks virkahti noin: »Minut vietiin pois, kun taattoni juur' mua tarvinnut ois, kävi vanhaks jo, käsi raukes jo, meni rempalleen koko kartano, kas, pirtin on ovi kallellaan, paja painumassa jo alle maan, myös saunan kiuas on kitkuinen, taus rikkinäisenä ritkui sen, vesikaivo vyöryvi sisäänpäin, tuvankatto vuotavi syksysäin, ken niityt niitti, ken kasket kaas, on sydämelläin kuin paksu paas, ties kiekuuko enää kukkokaan kotipaikalla, tuonne jos kerran saan!»
Miks huokuvi paasi, sen kiireellä onni uinuiko päivällä untansa? Se onnesta välkkyvi vihreenä vielä povella ruskean jyrkänteen. Eloni päivä! Jo iltasi joutuu! Jo hehkuvi silmäsi sammuen verkkaan, jo vyöryvi kasteesi kyynelhelmet, jo lipuvi valkeita meriä hiljaa sun lempesi purppurahehku, sun autuutes viipyvä, viimeinen... Joudu, kirkkaus kultainen! Sa kuoleman salaisin, suloisin tunne!
On valtias poissa, mut voittojensa kulku aaveena vyöryvi aikojen halki, on valtias poissa, mut iäti seisoo se huone, min kätensä voimakas kerran vuorille vuoli, on valtias poissa, mut henkensä yhä huipuilta hyisiltä kansoja ohjaa, on valtias poissa, mut auki on rata, min tarmonsa rasti, on valtias poissa, mut voittojensa vaunut säihkyen vyöryvät aikojen yössä. Ma voitin.
Nää aallot outoja heille on, tään tuulosen kuiske tuntematon ja kumma on kukkien tuoksu ja helkkinä haaviston. Ei uutta se oo, on vanhaa vain, mut vanhaa, mikä on uutta ain kuin vierivän virran juoksu ohi rantojen viljavain! Tää laulu on laulua keväimen, tää aalto on aaltoja nuoruuden, joka ulapan tuulissa nousi ja nyt vyöryvi lahtehen!
Kun luot, lait luonnolle laadi! Idästä leimaus lyö jo läntehen hamaan. Katso, kaukaiset maat käy maalihin samaan, vyöryvi yössä, ympäri kansojen kuoro: »Kuollut on Jumala, Ihmisen Poian on vuoro!» Me uskoimme, että ihminen ei voi elää, jos latva sen leikattu on ja irti on juuret. Me elämme sentään! Laulut ja kantelet helää kuin ennen, käy kirkossa kansa ja soi sanat suuret. Sen tottumus tekee.
Näytti kuin ois ollut meri siellä, tulitulva, joka maata niellä tahtoi kas, se tänne vyöryvi! kas, jo tuolla kuusi leimahti! Muistatteko, kuinka toisihimme silloin siskoset me painausimme, kuinka hiljaa kuiskittihin vain äänin värjyvin ja huohottain? Ilmi kuiskittihin kammot rinnan, aavistukset alta lammen pinnan, unten harmaat pohja-usmat nuo, joita nostaa Manan suuri suo.
On aurinko toukojen turma, jos kauvan kestävi kaunis sää Poudan poika on velttous, tyynen tyttö on saasta, mut ukkonen ilmoja puhdistaa ja tappaa tauteja maasta. Ja idästä nouseva polvi on ja kaakosta kamala lonka, mi taivahan lientävi myrskysäin ja jylisten rientävi Suomehen päin mustana niinkuni muuri. Ja synkkä on yö ja ukkonen vyöryvi, salamat lyö, ja maassa on murhe suuri.