United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja näiden suurten täytyy seurata noita pieniä, meren kuninkaiden täytyy aina uida alamaistensa vanavedessä. elääksensä. Pienet kalat pitävät aina oman suuntansa, suuret saavat mennä, minne heitä viedään. Pienet kalat ovat kansoja, suuret ovat heidän sortajiaan. Mutta kuka sen on sanonut, että ne suuret ja voimakkaat ovat mahtavat ja että ne pienet ja vähäväkiset ovat heikot?
Hedelmä vapauden On usko sydämmen; Ei kylmä uskonkappale. Vaan elämä on se. Kun yksi hallitsi kansoja, Oli yksi kaikkien sortaja, Hän, ainoa puntari oikeuden, Oli holhoja ihmisten. Tään yhden tahtoa tirannin, Joka »luojan armosta» valtoihin Oli päässyt kai, sitä seurattiin, Sen tahtoa peljättiin.
Mutta oman tahdon taivuttamisessa on paljo vastusta ja usein kyyneleitäkin. Monet kiitetyt sankarit ja kuninkaat ovat hallinneet maita ja kansoja, mutta joutuneet perikatoon, kun eivät ole voineet hallita itseänsä. Tahdon kertoa sinulle kolme muistoa lapsuudestani.
Ymmärrän... Ymmärrän!... Niin jotta ei toinen eikä toinen, riensi silloin Iivana todistamaan, että kyllä asia on nyt hänelle ihan selvä ja hän aivan ihmetteli: Vot, mikä määrä kansoja maailmassa!
Kansoja kahlehissaan Synti syö: Raskasna rikosten paino Tuntoja polttaa; Helvetin henkien vaino Sieluja surmaa. Toivontähti kirkkahasti Taivahalla tuikkaa: Ennustukset ihanasti Ihmisille kuiskaa: »Kerran synnin voittava Vapahtaj' on tuleva!» Kuulkaa! Laulu enkelitten Kajahtaapi ihana Yli maitten, manteritten: »Jumalalle kunnia Korkeudess', ihmisille Maassa rauha, suosio!»
Elämän-taiston traagillinen piirre ilmenee, mitä sivistyskansoihin tulee, siinä laissa, että korkeimmalle kohonneita ihmisluokkia ja vallitsevia kansoja, jotka ovat itselleen kasanneet varallisuuden ja elämännautintojen aarteet, säännöllisesti uhkaa sangen pikainen sukupuuttoon kuoleminen.
Kansoja vallotetaan ja kukistetaan, ihmisiä karkotetaan ja nöyryytetään, mutta kukistuvatko jumalat, ja voidaanko jumaliakin karkottaa? Vai minne joutuivat Ilmattaret, minne Päivättäret, Kuuttaret, minne Ahti vellamoineen, minne Tapio sinipiikoinensa?
Kaikkialla oli kansoja ja valtoja, mutta harvassa miehiä. Harvat silmäilivät pohjoiseen päin. Raakalaisen kannalla oleva Venäjä lepäsi näköjään kuolleena ja kiisteli siitä, oliko ristinmerkki tehtävä kahdella vaiko kolmella sormella.
Se oli Kalevalan kulttuuria, se oli Väinämöisen aikoja. Sitten tapahtui muutoksia ja mullistuksia. Historian näyttämölle astui toisia kansoja. Väinämöinen vetäytyi syrjään, hänen valtakuntansa hajosi.
Suo armos, että aina Sun tahtos mukaan me Voisimme työmme tehdä ja pyrinnöillämme Sun pyhää nimeäsi kunnioittaa! Sä, kansoja, jok' auttaa voit taikka langettaa, Sä nöyryydellä sydämemme täytä! Sä kansaamme ain' auta ja suojaa Suomenmaa, Ja valos vartijana sitä käytä!