United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Huokui huohottain yhä päähän Oileun poian valtias vauhdissaan, ja akhaijit kaikk' ilohuudoin kiihtivät kilpaajaa, halu kiivas joll' oli voittaa. Mutta kun päättyvä koht' oli juoksu, jo oiva Odysseus turvasi näin rukoellen Atheneen päilyväsilmään: 769 "Kuullos, taivahinen, ole kilvass' auttaja armas!"
Koirat hänt vainoovi, kauvas hän kiitää Ankaran kaaren tehden, Vastahan rientävät hiihtävät miehet Lakeal tanterella; Ja, huohottain Lennos kiivahas, Ja korkeal kantaen pääns, Hän lähestyy, verinen sankar.
Ei tiennyt kuinka monta edellään, ei kuinka monta vielä jäljessään. Kuin unen läpi joskus kaikuvan hän kuuli hurraa-huudon huikean. Ja sauvoillansa lunta tupruttain ja parannellen vielä ryhtiänsä, jo näki hiihtolavan edessänsä ja painoi lähtöpaikkaan huohottain. Ei vastaan hurraa-huuto kaikunut. Jo oli kansanjoukko harvennut.
Viel' oli Hannun vauhti entinen ja virsta katkes virstan jälkehen. Mut vähitellen muutkin lämpenivät ja järjestyksestä jo kiistelivät. Kuin hurtat huohottain he rynnisteli siit' oli kaukana nyt lasten peli. Ja sukset tuskin tapas hangen pintaan ja lumi lensi sompasauvain tiestä, kun kohta kaikki pani parahintaan. Siin' oli tuimaa tuittupäätä miestä: pois voitto vaikka viimeiseenkin hintaan!
Näytti kuin ois ollut meri siellä, tulitulva, joka maata niellä tahtoi kas, se tänne vyöryvi! kas, jo tuolla kuusi leimahti! Muistatteko, kuinka toisihimme silloin siskoset me painausimme, kuinka hiljaa kuiskittihin vain äänin värjyvin ja huohottain? Ilmi kuiskittihin kammot rinnan, aavistukset alta lammen pinnan, unten harmaat pohja-usmat nuo, joita nostaa Manan suuri suo.